perjantai 23. joulukuuta 2011

Huomenta Suomi, hyvin pyhkii?

Moikka ja terkut .. mistäs muualtakaan kuin Kankaanpäästä.

On kyl ihan kreisiä olla Suomessa. Oon tän koko viikon ollut aivan ihmeissäni ja hämmennys jatkuu edelleen. Innsbruckissa mulla oli niin kiireistä, etten oikeastaan ehtinyt hirveästi ajattelemaan tätä Suomen visiittiä. Ja voin kyl sanoa, että viimeiset pari päivää oon ollut aivan kujalla. Missä mä oon, missä on vuoret?

Vähitellen alan tottua ajatukseen, että oon ens kuun kolmanteen päivään asti Suomessa. Mulla on täällä porukoiden luona ollut tosi paljon aikaa miettiä ja käsitellä tätä pikkuruisessa päässäni, mikä on sinänsä ollut ihan kiva juttu. Toisaalta olisin toivonut, että mulla olisi täällä vähän enemmän tekemistä. Mutta mikäs tässä ollessa. :)

Monet teistä tietää, että mun koko elämä vietti varsin ruhtinaalliset pari päivää pakastimessa. Ne pari päivää oli kyl aika tuskalliset, koska koko ajan piti miettiä, mitä voin tehdä ja mitä mulla EI ole siellä pakastimessa + olisko sinne pitänyt laittaa vielä jotain uutta. Nyt kun kamat on otettu pakastimesta, oon saanut elämäni takaisin .. kirjaimellisesti. Tää on kyl ollut sellainen kokemus, etten halua kokea tätä enää ikinä uudestaan. Sen verran paljon energiaa tähän koko projektiin on kulunut niin Innsbruckissa kuin täällä Suomessakin.

Rehellisesti sanottuna hymyilin eilen ensimmäisen kerran tällä viikolla. Kävin siis eilen uimahallissa vesijuoksemassa ennen kuin uimahalli pisti ovensa kiinni joulun ajaksi. Pukukopeilla törmäsin kolmeen ala-asteikäiseen kaverukseen, joiden jutut sai mut hymyilemään. Aihepiirit " Kestä sä tykkäät? " " Aijjaa, Arttu tykkäs muuten susta tossa viime keväänä " tuntuivat harvinaisen kaukaisilta, mutta silti niiden juttujen kuuleminen pitkästä aikaa oli aika viihdyttävää. (Niin ja siis yksi tytöistä käytti sanaa kestä, ei kenestä. Kieltenopiskelijan korvaan toi sälähti samantien.) Ton keskustelun epäilemättä paras lausahdus oli jotain tämän suuntaista " Mitä hyötyä on valvomisesta? Se on ihan tyhmää. " Teki mieli vastata tohon " Ei siitä kyl mitään hyöytä oo, mut joku siinä valvomisessa silti viehättää. " Jotenkin musta tuntuu, että ton tytön mieli muuttuu vielä jossain vaiheessa. Varsinkin kun sen kaverit niin ylisti valvomista ja kävi suoranaista kilpailua keskenään siitä, kuka saa esimerkiksi arkisin valvoa pisimpään. Tällaisia keskusteluja kun pääsisi seuraamaan useammin niin olisi kyl aivan huippua. :)

Nyt kun oon saanut elämäni takaisin, onkin hyvä alkaa etsimään sitä joulun tunnelmaa. Oon sitä jo etsiskellyt muun muassa musisoimalla ja vähitellen se on alkanutkin löytymään. On ollut kiva soittaa pianoa ja laulaa pitkästä aikaa. Jotenkin musta tuntuu siltä, että oon itse ainut, joka siitä on nauttinut. Mun kissa nimittäin on luimaissut joka kerta samantien toiseen päähän taloa, kun oon aloittanut. :D Varmaan olettaa, että lopetan soittamisen, kun huomaan sen tekevän noin mutta ehei. Näin 3 kuukauden tauon jälkeen on pakko edes vähän soitella ja mitäs muutakaan kuin joulubiisejä.

Toivottelen teille kaikille tasapuolisesti superhyvää joulua!

Linkkinä vielä mun oma joululaulusuosikki :) Ja kyseessä epäilemättä paras tulkintakin.

http://www.youtube.com/watch?v=fegPOSlYO_c
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 17. joulukuuta 2011

Anyone seen my Christmas feeling lately?

Otsikko vähän jo viittaa siihen, ettei taas mee ihan putkeen. Jotkut teistä jo tietää, että sain Budapestista mukaani aika epämiellyttäviä matkaseuralaisia. Tän aihepiirin parissa tahin koko eilisen (perjantain) ja meni kyllä oikeesti järki. Yritin saada itelleni vähän puolenpäivän jälkeen aikaa lääkäriin, tuloksetta. Googletin Innsbruckin yleislääkäreitä ja huomasin, ettei mikään niistä oo perjantaisin enää iltapäivällä auki. Oli muutenkin jotenkin kauheen stressaava päivä, huh. Tuli nukuttua yöllä ehkä semmoset 5,5 tuntia niin huono vireystila ei parantanut fiilistä millään lailla. Mut onneksi nyt asiat alkaa olla kondiksessa.

Niin ja kiitos Eramusten Xmas Party, että veit yöuneni. En sanonut tota todellakaan tosissani, oli hauskat bileet kaikin puolin. :) Mennessäni stressailin koko ajan sitä, että mitenköhän saan aikani kulumaan, kun ketään suomalaisia ei ollut tulossa henkiseksi tueksi. Ongelma ratkesi kuitenkin lähes saman tien. Ehdin istua tuolissa itekseni ehkä minuutin, kunnes huomasin, että mun viime viikonlopun Salzburgin matkakaverit vilkutti baarin toiselta puolelta. Siinä vaiheessa mun päässä pyöri vain ajatus "Thank God, löytyi sentään tuttuja." Ranskalaisten kanssa se koko ilta oikeastaan menikin.Välillä juttukaverina oli britti, välillä ruotsalainen ja lähtiessä jopa suomalainen. Tästä mäkin siis opin, että mieluummin lähtee ulos vaikka yksinään kuin jumittaa himassa. Kyllä toi silti kummallisen paljon vaati multa rohkeutta, enpä olisi ajatellut koskaan noin tekeväni. Voittajafiilis sozusagen! 8)

Oon aivan kuoleman väsynyt tällä hetkellä, joten parempi, että päätän kirjoitteluni lyhyeen. En oo vastuussa siitä, jos tulee joskus kirjoiteltua pitkät pätkät jotain aivan scheissea joskus. :P

Eilisen lookki tässä, bitte schön! (+ jotain vähän muutakin)

Uskokaa tai älkää, päällä ei ole musta eikä valkoinen paita. (no okei, alla valkoinen mut anyway.)
Ne, jotka on tunteneet mut ihan ala-asteelta saakka, muistaa tän värin varmaan niiltä ajoilta.
Sen jälkeen en oo juurikaan armeijanvihreään perehtynyt mutta nyt taas innostuin. 


Epäilemättä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun laitan tänne tämmösen kuvan.
Tuli kauhee nälkä taas tota kuvaa katsellessa, namskis!



Terkkuja täältä sateisesta ja tuulisesta Innsbruckista,

Sonja

P.S. Ei oo muuten sitten täällä ollessa yhtään joulufiilis! Lunta ei oo kaupungissa ollenkaan, koko ajan sataa vaan vettä. Joulumarkkinoilla en oo käynyt sit marraskuun, joten joulufiilis on todellakin kateissa. Niin ja mites ne joululahjat? Krhm joo, kaikki aikanaan. Pitää varmaan hyvin nukutun yön jälkeen taas lähteä metsästämään joulumieltä, jos se vaikka jostain vielä löytyisi. Nimimerkillä joulukalenterin kaikki luukut avaamatta. :)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tilastotiedettä

Heippa ja terkkuja aurinkoisesta Innsbruckista!

Aloitin tän päivän katsemalla tän blogin lukijamääriä ihanien tilastokäyrien perusteella. Suoraan sanottuna järkytyin, kun huomasin, että tätä blogia ihan oikeesti luke joku. Välillä on ollut sellainen olo, että kirjoittelen tätä blogia vain selvittääkseni ajatuksia vain omassa pikkuruisessa päässäni. Oli mukavaa kuitenkin huomata, että joku muukin on käynyt tällä sivulla viimeisten kuukausien aikana kuin minä itse. :)

Siispä, olisi kiva tietää, ketkä tätä lukee säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Olisi varsin mukava juttu, jos kävisitte tän postauksen kommentteihin kirjoittelemassa jotain. Näin mäkin saisin vähän tietoa siitä, että minkälaiset ihmisiä tätä lukee ja ennen kaikkea, kuinka moni tälle sivulle eksyy edes joskus. Ja jos tulee jotain ideoita mieleen, mistä haluaisitte mun kirjoittelevan, niin voitte esittää juttuideoita tuolla kommenttien puolella. Danke! :)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 12. joulukuuta 2011

Your smile rocks my world loveli!

Suomi tj 7 ja sanotaanko näin: I couldn't be happier. En tiedä oonko vaan hirveän väsynyt ja sen takia elämä hymyilee vai mikä on " vialla. " Eilen olin vielä mieli maassa mut tänään ollut aivan erilainen fiilis. Tää hyvä olo tuli toisaalta juuri sopivaan paikkaan, sillä olin pistämässä tätä blogia jo pienelle joulutauolle.

Voisin kuvailla tätä tän hetkistä oloani vaikka näin:



Tai myös näin:



Eikä tämäkään kuva oo kaukana totuudesta:


Saan oikeastaan kiittää tästä hyvästä fiiliksestä tasan yhtä ihmistä, jonka kanssa kävin aiheesta keskustelua. Myönnettäköön, että viimeisen parin viikon aikana en oo edes yrittänyt olla hyväntuulinen, jos on aamulla noussut väärällä jalalla. Taas kerran huomaan, että omassa asentessa on ollut vika ja paha sellainen. Hyvä, että tää asia tuli jo tässä vaiheessa puheeksi, ettei tää paha olo taas patoutunut muuriksi mun sisälle. Olisi ollut taas "pikkuruinen" urakka saada se paha olo pois ja muutettua positiiviseksi energiaksi.

Oon niin kamalan väsynyt, etten jaksa tänään kirjoittaa mitään pitkää postausta. Eilisen " päivän asu "-kuvat voisin kuitenkin tänne laittaa, kun niitä innostuin jälleen taas räpsimään. Tällä kertaa kuvat näyttää varsin erilaisilta kuin viimeksi. Yhteistä kuitenkin on se, että mun vaatteet noissa eilisen kuvissa on yhtä mustat kuin edellisissä. Onhan se totta, että musta on aika tylsä väri, mutta se on niin helppo yhdistellä muihin vaatteisiin, että se on hyvä ja varma valinta. Aika simppeliä värimaailmaa mun vaatekaapissa on nykyisin muutenkin, kun vallitsevat värit ovat musta, valkoinen, harmaa ja tummansininen. Räiskyviä poikkeuksia löytyy myös mun vaatekaapista mutta niitä on aika harvassa.

Anyway, tässä teille pari parasta kuvaa eiliseltä. Kuvauspaikka hieman poikkeuksellinen, etten sanoisi.


Tarkoituksella rajasin tän näin, tää kuva nimittäin ei oo mikään hirveen tarkka. 

Taisin nähdä valoa tunnelin päässä hetkellisesti jo eilen .. tai sit jotain muuta tosi jännittävää. :) 

Let the rain wash away all the pain of yesterday. 

Tässä asu vähän lähempää kuvattuna. Tätä kuvaa ei oo siis rajattu mitenkään, pää puuttui kuvasta alunperinkin. :) 

Ja tässä niille, jotka ei tätä tiedä.
Mullahan on tosiaan jo monta vuotta ollut lasit, lukemista varten siis.
Viime aikoina oon repäissyt oikein kunnolla ja pyrkinyt käyttämään laseja useammin.


Tässäpä tämä postaus. Loppuun vielä biisejä, joista tulee suunnattoman energinen ja hyvä fiilis. :)

Eiköhän näitä ollut tässä ihan riittämiin, toivottavasti tosta löytyy joitakin uusiakin biisejä. (tota tosin epäilen, aika hittibiisejä kaikki.) Mutta hei rakkaat ystävät, tapaamme VIIKON päästä. Can't wait! <3 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 9. joulukuuta 2011

Päivän asu

Ensimmäinen ja oletettavasti myös viimeinen kerta, kun sorrun laittamaan kuvia aiheesta " päivän asu. " Tänään yllätin kyllä itseni ja kerrankin oikeesti panostin siihen, mitä laitoin päälleni. Yleensä laitan päälleni tyyliin ensimmäiset vaatteet, jotka silmiin osuu. Ei olisi yhtään huono vaihtoehto, että sitä jatkossakin menisi ihan vaatekaapille asti ja rauhassa kävisi kaapin sisällön läpi valiten sitten päivään sopivan kokonaisuuden. Tai sitten pitäisi lähteä sille linjalle, että pistäisi joka päivä päälleen jätesäkin ja näin välttäisi turhat ulkonäköpaineet.


tää taitaa pikkasen jo mennä ylipirteän puolelle :D 



Tähän sopii toi edellisen bloggauksen otsikko:
When I'm falling down, will you pick me up again?

Tämäkin postaus jäi aika lyhyeksi, mutta yritän jatkossa skarpata. Huomenna suuntana Salzburg niin pakko mennä ajoissa nukkumaan. Liebe Grüße aus Innsbruck!

P.S. Suomi tj 10! :)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

When I'm falling down, will you pick me up again?

Pienen tauon jälkeen voisi olla korkea aika jälleen herätellä tätä blogia henkiin. Pahoittelut siitä, että tän kirjoittaminen on hetkellisesti vähän jäänyt, mutta kaikkeen on syynsä.

Myönnän olevani tällä hetkellä henkisesti niin väsynyt, etten oo saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään enkä laittaa kuvia. Hirveästi en oo viime aikoina nukkunut siihen nähden, paljonko mun oikeasti pitäisi nukkua, jotta oisin hyvässä tikissä. En voi kuitenkaan sanoa olevani surullinen. Tuntuu vaan edelleen siltä, että mun persoona on onnistunut piilosleikissä löytämään sen verran hyvän piilon, etten oo vieläkään löytänyt sitä. Ja kas yllättäen, nykyisin on jotenkin kauhean yksinäinen olo. Tuleehan sitä tietty perheen ja kavereiden kanssa juteltua koneen välityksellä, mutta se ei jotenkin enää tunnu yhtään miltään.  On sellainen fiilis, että oisin ollut poissa kotoa ikuisuuden. On jotenkin niin tyhjä olo, ettei mikään oikeastaan tunnu enää yhtään miltään. Oon todennäköisesti kuitenkin jo ehtinyt tottumaan tähän fiilikseen, koska voin tästä kaikesta huolimatta sanoa olevani .. noh, ihan okei.

Niin kuin otsikostakin näkee, viime aikoina erityisen paljon on tullut kuunneltua Pendulumin Watercolouria. Tossa on sellainen biisi, joka herättää mussa tosi voimakkaan tahdonvoiman. Ja jollain hassulla tavalla aina ton biisin soidessa mulla on sellainen tunne, että mikään ei voi pysäyttää mua eikä murtaa mua. Käsittämätöntä, miten voimakkaan tunteen toi vähän reilut 5 minuuttia kestävä biisi voi aiheuttaa! Treenibiisinä Watercolour on aivan lyömätön ja koko ajan useammin se tuntuu mun kuulokkeissa soivan treenin ulkopuolellakin.

" When I'm falling down
Will you pick me up again?

When I'm too far gone

Dead in the eyes of my friends



Will you take me out of here?

When I'm staring down the barrel
When I'm blinded by the lights
When I can not see your face
Take me out of here [x4]



All I believe and all I've known

Are being taken from me, I've gotta get home
Led to a world, where worlds collide
Let the fear collapse, bring no surprise



Take me out of here



Feed the fire

Break your vision
Throw your fists up 
Come on with me
[4x]



Just stay where you are

Let your fear subside
Just stay where you are
If there's nothing to hide



Feed the fire

Break your vision
Throw your fists up
Come on with me
[6x] "

Jatkan tätä avautumista vielä seuraavassa postauksessani. Luvassa myös ainakin jonkinlainen matkaraportti viime viikonlopun mahtavasta Budapestin reissusta, unohtamatta matkakuvia. (varautukaa nauramaan.) Huomasin äskettäin myös sellaisen pikkujutun, että mulla on hirveä määrä kuvia kamerassa, jotka mun on jo ajat sitten pitänyt julkaista. Pitäisi tässä kiireiden keskellä saada jossain vaiheessa aikaiseksi tehdä sellanen kuvakollaasi, jossa on yksi kuva sieltä ja toinen täältä. Tän bloggauksen loppuun voisin kuitenkin heittää tuoreimmat kuvat. Tämmöset maisemakuvat nappasin 8. joulukuuta 2011. 











Ei takki suinkaan yhtään pullota! No eipä ihme, jos laittaa takin alle melkein koko vaatekaapin sisällön :)

I believe I can fly.






Ainoa löytämäni lenkkireitti, jonka varrella on mahdollisuus juosta muullakin alustalla kuin asfaltilla. 



<3



P.S. On mulla kaikki oikeesti siis ihan hyvin. Voipi olla, että tää väsymys saa vaan aikaan sellaisen tunteen, että kaikki kaatuu päälle. Maybe tomorrow's a better day. :)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)