Anyone seen my Christmas feeling lately?

Otsikko vähän jo viittaa siihen, ettei taas mee ihan putkeen. Jotkut teistä jo tietää, että sain Budapestista mukaani aika epämiellyttäviä matkaseuralaisia. Tän aihepiirin parissa tahin koko eilisen (perjantain) ja meni kyllä oikeesti järki. Yritin saada itelleni vähän puolenpäivän jälkeen aikaa lääkäriin, tuloksetta. Googletin Innsbruckin yleislääkäreitä ja huomasin, ettei mikään niistä oo perjantaisin enää iltapäivällä auki. Oli muutenkin jotenkin kauheen stressaava päivä, huh. Tuli nukuttua yöllä ehkä semmoset 5,5 tuntia niin huono vireystila ei parantanut fiilistä millään lailla. Mut onneksi nyt asiat alkaa olla kondiksessa.

Niin ja kiitos Eramusten Xmas Party, että veit yöuneni. En sanonut tota todellakaan tosissani, oli hauskat bileet kaikin puolin. :) Mennessäni stressailin koko ajan sitä, että mitenköhän saan aikani kulumaan, kun ketään suomalaisia ei ollut tulossa henkiseksi tueksi. Ongelma ratkesi kuitenkin lähes saman tien. Ehdin istua tuolissa itekseni ehkä minuutin, kunnes huomasin, että mun viime viikonlopun Salzburgin matkakaverit vilkutti baarin toiselta puolelta. Siinä vaiheessa mun päässä pyöri vain ajatus "Thank God, löytyi sentään tuttuja." Ranskalaisten kanssa se koko ilta oikeastaan menikin.Välillä juttukaverina oli britti, välillä ruotsalainen ja lähtiessä jopa suomalainen. Tästä mäkin siis opin, että mieluummin lähtee ulos vaikka yksinään kuin jumittaa himassa. Kyllä toi silti kummallisen paljon vaati multa rohkeutta, enpä olisi ajatellut koskaan noin tekeväni. Voittajafiilis sozusagen! 8)

Oon aivan kuoleman väsynyt tällä hetkellä, joten parempi, että päätän kirjoitteluni lyhyeen. En oo vastuussa siitä, jos tulee joskus kirjoiteltua pitkät pätkät jotain aivan scheissea joskus. :P

Eilisen lookki tässä, bitte schön! (+ jotain vähän muutakin)

Uskokaa tai älkää, päällä ei ole musta eikä valkoinen paita. (no okei, alla valkoinen mut anyway.)
Ne, jotka on tunteneet mut ihan ala-asteelta saakka, muistaa tän värin varmaan niiltä ajoilta.
Sen jälkeen en oo juurikaan armeijanvihreään perehtynyt mutta nyt taas innostuin. 

Epäilemättä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun laitan tänne tämmösen kuvan.
Tuli kauhee nälkä taas tota kuvaa katsellessa, namskis!

Terkkuja täältä sateisesta ja tuulisesta Innsbruckista,

Sonja

P.S. Ei oo muuten sitten täällä ollessa yhtään joulufiilis! Lunta ei oo kaupungissa ollenkaan, koko ajan sataa vaan vettä. Joulumarkkinoilla en oo käynyt sit marraskuun, joten joulufiilis on todellakin kateissa. Niin ja mites ne joululahjat? Krhm joo, kaikki aikanaan. Pitää varmaan hyvin nukutun yön jälkeen taas lähteä metsästämään joulumieltä, jos se vaikka jostain vielä löytyisi. Nimimerkillä joulukalenterin kaikki luukut avaamatta. :)