Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?

Heipsan!

Koska mun elämä on tällä hetkellä varsin stressaavaa ja hetkistä, saatte jälleen kerran kuulumiset videopostauksen muodossa :) 

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin

Moikka!

Mulla olisi tänään vaikka kuinka paljon asiaa, mutta aattelin jättää tällä kertaa kuitenkin sekavat kilometripostaukset väliin. Luvassa siis jälleen minimuotoinen treenipostaus! :)

About kuukausi takaperin kun pistin mp3-soittimeni sisällön kokonaan uusiksi, tajusin taas kerran, miten olennaisesti musiikki kuuluu mun liikuntaharrastuksiin. Lenkkeillä osaan joskus jopa ilman musiikkia mutta esimerkiksi salille en voi lähteä ilman omaa pientä söpöä soitintani, joka on täynnä motivoivaa musiikkia.

Mitkä biisit nostattavat erityisen paljon sykettä ja suorastaan yllyttävät vetämään astetta kovempaa?



Taisi olla kyl astetta suurempi virhe kuunnella noita kaikkia biisejä listaa tehdessä. Ennen tän postauksen aloittamista olin aivan poikki ja puhki, mutta kummasti tuli noita kuunnellessa sellainen fiilis, että pitäis päästä taas rääkkäämään itseään oikein kunnolla. Mistä tätä energiaa oikein tulee? Mä en nimittäin ainakaan enää tiedä :D

Niin kuin tosta listasta varmaan huomaatte, mun musiikkimaku on kyl käsittämättömän laaja. Huomasin itse myös tuota listaa kasaillessani, että harva noista motivaattoreista on mitään tämän hetken listahittejä .. ja parempi niin :) Ei mulla siis varsinaisesti ole mitään kuumia radiohittejä vastaan, mutta se nyt vaan on fakta, että aika pieni osa niistä uppoo muhun.

Koska aamulla on taas kerran saatava itsensä aikaisin ylös, onkin aika mennä tässä vaiheessa unosille. Pakko silti vielä lisätä yksi kuva tähän postaukseen, joka sopii varsin loistavasti tämän bloggauksen aihepiiriin.

Kiukkutreeni, paras treeni!

Niin ja vielä lopuksi pakko selventää, että monet noista motivaattorilistan kappaleista on sellaisia, joita ei kyl muuten tuu kuunneltua kuin lenkillä tai salilla (esim. Ari Koivunen tai My Chemical Romance)

Mutta nyt, kauniita unia kaikille ja palaillaan taas pian asiaan! :)

Non capisco, sono finlandese

Koska mulla tosiaan oli pidennetty viikonloppu, päätin nostaa kytkintä ja tehdä rentouttavan minireissun Italian suuntaan. Tein päätöksen vasta torstaina pari tuntia ennen lähtöä, mutta se ei ollut mikään ongelma, sillä Innsbruckista on kohtalaisen helppo lähteä melkein mihin ilmansuuntaan vain. Osittain juuri siksi viihdyn niin hyvin Innsbruckissa, että kaupunki sijaitsee aivan keskellä Eurooppaa ja mähän nyt tykkään sinkoilla aina toisinaan vähän minne milloinkin.

Matkani määränpää oli Bergamo, joka sijaitsee vähän reilut 50 kilometriä Milanosta koilliseen. Reissun perimmäinen tarkoitus oli tavata pitkästä aikaa mun ikioma äiti, jonka oon nähnyt viimeksi tammikuun ensimmäisinä päivinä. Oltiin puhuttu äidin kanssa jo useampaan kertaan siitä, että matkustaisin Bergamoon, mutta kiireiden ja stressin takia olin joka kerta kieltäytynyt. Mahtoi äidin ilme olla aika worth seeing, kun soitin torstaiaamuna puoli kymmenen maissa, että pakkaan sittenkin kamani kasaan ja suuntaan kohti Italiaa.

Junamatka Bergamoon kesti vaihtoineen ja odotteluineen about viisi ja puoli tuntia. Ensimmäisessä junassa olo oli kieltämättä aika tukala, koska "muutama" muukin oli saanut päähänpiston lähteä Italiaan pitkän viikonlopun kunniaksi jo torstaina. Siinä sitä sitten istuttiin naisille tarkoitetussa vaunussa kahden miehen kanssa :D

Kun sitten vihdoin äidin kanssa nähtiin pitkästä aikaa niin fiilis oli kieltämättä hieman hämmentynyt. Tuossa tilanteessa vasta tajusin, miten pitkä aika tosiaan olikaan kulunut siitä, kun viimeksi oltiin tavattu. Pääasia kuitenkin oli, että pieni yllätykseni oli äidille mieluinen yllätys :)

Vaikka torstai menikin pääasiassa matkustamiseen, ehdin napata pari kuvaa Bergamosta:

Ihan niin kuin Mäkin Sundaeta ei saisi muualta kuin Italiasta :D
Ilmeestä päätellen matkustaminen on rankkaa puuhaa!

Perjantai oli mun osalta melkoinen koomapäivä. Yöunet jäivät todella vähäisiksi, mutta se ei onneksi menoa sen pahemmin haitannut. Päivän missio oli reissu Como-järvelle Bellagio-nimiseen kaupunkiin, joka osoittautui melkoiseksi turistirysäksi.

Matka Bellagioon kesti tajuttoman kauan, koska reitti oli hyvin pitkälti pientä ja aika mutkaista tietä. Mahtoi siinä olla kuskilla hauskaa ajaa tila-autolla tollasta tietä, kun koko ajan sai odottaa kauhulla sitä hetkeä, että pelti rytisee.

Pysähdyttiin matkan varrelle kuvailemaan ja maisemat oli kieltämättä aika upeat.

Comojärven vesi on erittäin kirkasta ja puhdasta 

Bellagiossa ongelmaksi koitui se, että parkkipaikkoja oli erittäin vähän ja missään ei tietenkään ollut vapaata paikkaa. Onneksi kuitenkaan ei tarvinnut haeskella puolta tuntia kauempaa. Siihen mennessä äiti oli tosin jo saanut seisoa keskellä parkkiruutua ja taistella siitä viimeiseen asti yhden italialaisen herran kanssa. Koska italialaiset on tunnetusti melkoisia jääräpäitä, ei yksi parkkiruudussa seisoskeleva suomalainen vaaleaverikkö hirveästi hetkauttanut :P

Iltapäivä Bellagiossa kului mukavasti laatuaikaa äidin kanssa viettäessä unohtamatta hyvää italialaista ruokaa. Sää oli tosi pitkään pilvinen ja aika viileä, mutta onneksi aurinko näyttäytyi sitten päivän edetessä :)

Tällä joutsenella oli niin hurja vauhti päällä, että kävi ihan työstä saada muutama kuva otettua

Mun tuleva auto? Maybe not

Pakollinen turistikuva

Kun päästiin takaisin Bergamoon, käytiin syömässä ravintolassa, joka ei kyl ihan heti pääse unohtumaan. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun lasku tuotiin pöytään: Loppusumma oli jotain aivan muuta kuin oltiin laskeskeltu. Juomia ei oltu laskettu ollenkaan ja muutenkin laskusta puuttui yhtä sun toista. Ei siinä muu auttanut kuin hipsiä vähin äänin hotellille nukkumaan :)

Lauantaina kävin tsekkaamassa Bergamon lentokentän vieressä olevan valtavan suuren ostoskekuksen Orion Centerin. Italialaiseen tapaan ylelliset ja kalliit merkkiliikkeet olivat melko dominoivassa asemassa, mutta löytyi sieltä lopulta kauppoja, joihin uskalsi mennä jopa sisälle asti. Eniten aikaa meni kas kummaa ja yllättäen Nike Bergamon liikkeessä, jossa oli varsin houkutteleva " Ota 3, maksa 2 "-tarjous, jota en onnistunut ohittamaan. Testailin ostamaani treenipaitaa lauantaina lenkillä ja totesin hyväksi  ostokseksi. Tosin, olisin voinut ainakin kaksi kertaa miettiä, kannattaako Italiassa lähteä lenkille punaisessa paidassa. Oli koko lenkin ajan nimittäin sellainen olo, että mä olin joku liikkuva nähtävyys. Oli lievästi sanottuna hieman vaivaantunut olo! :D 

En vieläkään tiedä, mikä kansanvaellus Bergamossa oli lauantaina, mutta kadut oli aivan täynnä varsinkin nuoria. Niin siinä vain kävi, että tunsin itseni varsin vanhaksi niiden pahimmassa murroiässä olevien keskellä .. dislike. 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tapahtui jotain sellaista, joka pysäytti: 

Vaikka itse ilmeisesti nukuin astetta sikeämpiä kauneusunia, kun koko meidän hotellirakennus tärisi, tieto tapahtuneesta veti hiljaiseksi. Jälkeenpäin oon ajatellut, että parempi näin, etten tosiaan herännyt tuohon maanjäristykseen. Oli jo tarpeeksi pelottavaa kuulla siitä jälkeenpäin. Vaikka maanjäristys sai alkunsa Italiassa, järistys tuntui kuitenkin kuulemma jopa Innsbruckissa asti. 

Paluumatka kohti Innsbruckia alkoi varhain sunnuntaiaamuna, sillä halusin olla hyvissä ajoin perillä. Matka sujui ongelmitta ja jopa kohtalaisen nopeasti. Matkan koomisin ja huvittavin hetki oli kyl ehdottomasti se, kun huomasin, että mua vastapäätä istuvan nuoren naisen lukeman kirjan takakannessa lukee selvällä suomen kielellä " Saksan kielioppi. " Pieni juttutuokio Saksassa asuvan suomalaisen oopperalaulajan kanssa oli mukava päätös mun pienelle irtiotolle arjesta, joka oli varsin mieleenpainuva ja viihdyttävä :) 

Palaan vielä lyhyesti tämän matkakertomuksen otsikkoon, joka ei välttämättä tuollaisena ihan heti aukea. Koska en tosiaan oo italian kieltä koskaan opiskellut, en sitä ihan hirveästi ymmärrä enkä varsinkaan osaa itse sitä tuottaa. Sen takia otsikon lause " En ymmärrä, olen suomalainen " oli tälläkin kertaa matkan tärkein ja epäilemättä myös käytetyin lausahdus. 

Relax, don't do it

 Siinä missä Innsbruck on opettanut mulle paljon elämästä, oon oppinut tän vaihtovuoden aikana myös paljon itsestäni.

Myönnän olevani superhuono rentoutumaan. Koko ajan pitäisi olla menossa ja tekemässä jotain. Viime viikkojen kiireiden keskellä oon saanut kuitenkin huomata, että jossain vaiheessa se raja tulee kuitenkin väkisin vastaan. Silloin on parempi vaan istua alas ja ottaa iisisti. Viime viikon teema treeneissä olikin hillitty ja rauhallinen tekeminen. Treenejä ja tunteja kertyi, mutta kaikki tehtiin kohtalaisen matalalla sykkeellä ja rauhallisella tahdilla. Koska oon kuitenkin jollain tavalla "rauhaton sielu", sunnuntai oli varsinainen superpäivä. Kädet on vieläkin hellänä sunnuntain repäisystä kuntosalilla.

Vaikka en erityisemmin pidä siitä, ettei ole aktiviteetteja, tällä hetkellä nautin siitä suuresti. Rankan päivän jälkeen on todella miellyttävää naputella tätä bloggausta kuunnellen rauhallista musiikkia ja hörppien vihreää teetä.

Kun selailen viime viikon kuvia, rentouttavia hetkiä mahtui kiireiseen viikkoon useitakin. Tässäpä niistä muutama:

Mansikat, arska ja +30! 

Lentokone laskeutumassa Innsbruckin lentokentälle

Jos olisin tiennyt, että päädyn napsimaan kuvia tällaiseen paikkaan, olisin ottanut enemmän vaatetta mukaan.
Tossa Innsbruckin lentokentän päässä olisin voinut viettää vaikka useamman tunnin Inn-joen kohinaa kuunnellen. 

Aika Itävallassa alkaa vähitellen käydä vähiin ja fiilikset on varsin sekavat. Toisaalta, on ihanaa palata takaisin kotiin. Koska oon ollut Suomessa viimeksi tammikuussa, perhettä ja kavereita alkaa olla jo aika kova ikävä. Toisaalta, en tiedä, oonko valmis jättämään Innsbruckin. Tiedän, sen aika ei oo vielä. Pelottavan nopeasti sekin hetki tulee, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Kun on lähdön aika, tiedossa on lukemattoman monia kyyneleitä, koska " Koti on siellä, missä sydän on. " 

Nyt unille, huomisen luennon jälkeen on taas lomaa maanantaihin asti. Mistä näitä pyhäpäiviä oikein tulee? 

P.S. Minkä takia lähes kaikkien mun bloggausten otsikot on englanniksi? Ei kai mun suomen kielen taito sentään niin alas oo vajonnut, että tarvii keksiä otsikoita muilla kielillä? Ota nyt tästäkin taas selvää :D 

120512

Niin siinä vain kävi, että kotihiiri jäi himaan jälleen kerran, vaikka tarkoitus oli lähteä vähän tuulettamaan ajatuksia. Ehkä parempi kuitenkin näin, koska tää päivä on ollut henkisesti ja fyysisesti aika rankka.

Viime aikoina mulla on ollut ihan hirveesti tekemistä eikä helpotusta ole pitkään aikaan luvassa. Sanomattakin on siis selvää, että iltaisin oon aivan puhki ja energiapulan vuoksi joko ylipirteä tai alakuloinen. Alavireisiä iltoja varten kasailin muutama viikko takaperin soittolistan, jonka biisit helpottaa oloa monellakin tapaa. Seuraavat kappaleet pysäyttivät ja nostivat tunteet pintaan tänä iltana (ja joita ei oo tässä blogissa vielä hehkutettu):

• Poets of the Fall: Late goodbye 
• Volbeat: Fallen
• Take That: The flood 
• Adele: Set fire to the rain
• Chisu: Yksinäisen keijun tarina
• Toto: Hold the line
• Mary J. Blige: Each tear feat. Tiziano Ferro
• Amy Macdonald: This is the life
• Nicole Scherzinger: Don't hold you breath 
• Green Day: Boulevard of broken dreams
• Scorpions: Still loving you
• P!nk: Who knew? 
• 3 Doors Down: Here without you
• Chisu: Miehistä viis!
• James Blunt: Best laid plans 
• Plain White's: Hey there Delilah
• Sting: Fields of gold 
• Rihanna: What's my name feat. Drake
• Shinedown: Second chance
• Dido: Thank you 

Nyt unille ja sormet ristiin, että huomenna ois parempi päivä. 

Gute Nacht, träum schön! :) (älytöntä, että opin ton träum schön-lauseen telkkarisarjasta Lemmen viemää.)

Mites ne opinnot?

Hetkinen, wait ..  menikö kurssien nimet ohi? Eipä hätää, tässä ne vielä kertauksena + pienet kurssikuvaukset :)

Talvilukukausi:

• Grundlagen der Kulturwissenschaft: Kulttuuritieteen tärkeimpiä käsitteitä, teemoja ja kyseenalaistuksia käsittelevä kurssi. Kurssilla käsiteltiin mm. aikaa, tilaa, muistia, mediaa ja identiteettiä. 1 luento / viikko, tenttikirja melkein 250-sivuinen teos. Vaikka tenttiin valmistautuminen oli työlästä, tykkäsin kurssista aika paljon ja useimmat luennot olivat mielenkiintoisia, kiitos hyvän luennoitsijan :) Tentti pääasiassa monivalintakysymyksiä, yksi avoin kysymys. 
• Einführung in die Medienwissenschaft: Mediaa ja erityisesti elokuvan historiaa käsittelevä kurssi. Luentojen perusteella ei vaikuttanut erityisen mielenkiintoiselta ja myönnettäköön, ettei mulle jäänyt luennoilta edes mitään muuta käteen kuin luennoitsijan lukuisia kertoja minuutissa toistama sana " sozusagen. " Diaesityksiä kotona lueskellessani ja pieniä elokuvapätkiä katsellassani huomasin kuitenkin, että materiaalihan oli ihan kiintoisaa. Yksi 45 minuutin luento / viikko, tentti koostui avoimista kysymyksistä.
• Grundlagen der Literaturwissenschaft, Anglistik: Englannin kurssi kirjallisuuden perusteista. Luennot pidettiin englanniksi, kurssin materiaalit oli saksaksi. Kurssilla käsitellyt asiat olivat melko yksinkertaisia ja aivan ymmärrettäviä. Tenttiin oli luettava n. 90-sivuinen, itse luennoitsijan kirjoittama teos, joka oli varsin helppolukuinen. Tentti itse oli erittäin haastava monivalintatentti: 45 kysymystä, 45 minuuttia aikaa, sanakirjaa ei saanut käyttää. Saan tehdä tentin vielä kerran ennen kuin lähden täältä, toivottavasti menee läpi. 1 luento / viikko
• ISI (Kielikeskus) Deutsch als Fremdsprache, Niveau B2: Erasmus-vaihtareille tarkoitettu saksan kurssi, joka muistutti paljon lukion oppitunteja. Kurssilla mm. pidettiin yksi ryhmäväittely ja yksi esitelmä artikkelista, kirjoitettiin aineita ja opeteltiin kielioppia. Vaikka tasoltaan kurssi oli liian helppo, työtä tuotti hurja kasa kotitehtäviä. Kaksi puolentoista tunnin oppituntia viikossa, molemmat iltaisin. Kurssin aikana tehtiin kaksi tenttiä; toinen kurssin puolivälissä ja toinen lopussa.
• Mündliche Textkompetenz: Erityisesti saksan kieltä Innsbruckissa opiskeleville Erasmus-vaihtareille tarkoitettu kurssi. Kurssin aikana tehtiin paljon erilaisia puheharjoituksia ja ryhmäkeskusteluja kohtalaisen helpoista aihepiireistä. Vaikka keskustelua oli paljon, kurssin opettaja piti kuitenkin huolen siitä, ettei kurssin aikana tarvinnut loppujen lopuksi ihan hirveästi puhua. Toisaalta sääli, mutta toisaalta onni, koska tunti oli aikaisin aamulla ja vielä maanantaina. Kurssin aikana jokainen piti max. 10 minuuttia kestäneen esitelmän lempielokuvastaan. 1 tunti / viikko, ei tenttiä.
• Schriftliche Textkompetenz: Erityisesti saksan kieltä Innsbruckissa opiskelevile Eramus-vaihtareille tarkoitettu kurssi. Tämän kurssin aikana keskityttiin mielestäni kirjoittamisen sijaan enemmänkin kielioppiin ja sen kiemuroihin. Muutama aine toki kirjoitettiin kotitehtävänä. Varsin rento kurssi tämäkin. 1 tunti / viikko, ei tenttiä.

Kesälukukausi: 

• Über die Sprachen der Welt: Maailman kieliä käsittelevä kurssi. Mulla oli Suomessa syksyllä 2010 myöskin kurssi maailman kielistä, mutta sen kurssin sisältö ei mee juurikaan yhteen tämän kurssin materiaalin kanssa. Über die Sprachen der Welt keskittyy kieliin ryhmä kerrallaan syventyen muutamaan hieman tarkemmin. Materiaali koostuu kaikin puolin aika pikkutarkasta tiedosta. Jotta opiskelijat saa käsityksen siitä, millaiselta kyseiset kielet todellisuudessa kuulostaa, luennoitsija näyttää usein videoita Youtubesta yms. Yksi luento / viikko, monivalintatentti.
• Hauptwerke des 19. und 20. Jahrhunderts: Kirjallisuuskurssi, joka esittelee maailmankirjallisuuden 1800- ja 1900-luvun tärkeimmät teokset. Aluksi pidin kurssia todella tylsänä, koska en oo itse mitenkään erityisen kiinnostunut kirjallisuudesta. Sekin vaikutti, että luennoitsijalla on jotenkin niin uskomattoman matala ääni, etten saanut hänen puheestaan ensin edes mitään selvää :D  Pari viikkoa sitten kuitenkin huomasin, ettei se kurssimateriaali niin kamalaa olekaan. Tentissä pitäisi hallita ilmeisesti kaikki luennoilla käsitellyt teokset sisältönsä puolesta melko hyvin, joten helpolla en pääse millään tavalla. Yksi luento / viikko, monivalintatentti?
• Grundlagen der Linguistik: Kielitieteen saloihin johdattava kurssi. Kursilla käsitellään hyvin samanlaisia asioita kuin Sprachwissenschaft-nimisellä kurssilla, joka mulla oli Jyväskylässä keväällä 2011. En kuitenkaan pidä kertausta mitenkään huonona, koska oon rehellisesti sanottuna unohtanut aika taidokkaasti monet kielitieteeseen olennaisesti liittyvät termit ja varsinkin niiden merkitykset. Yksi luento / viikko, monivalintatentti.
• ISI (Kielikeskus) Deutsch als Fremdsprache, Landeskunde: Kielikeskuksen Eramus-vaihtareille tarkoitettu kurssi Itävallasta. Kurssilla tutustutaan mm. maantietoon, politiikkaan, koulutukseen, julkkiksiin yms. Suurin osa tunneista käytetään peleihin, joiden kautta meitä perehdytetään Itävallan faktoihin. Kovin hyödylliseksi en kurssia sanoisi, mutta onhan se kieltämättä aika viihdyttävä :) 1 tunti / viikko, ei tenttiä. 
• Mündliche Textkompetenz: Jatkoa talvilukukauden samannimiselle kurssille. 1 tunti / viikko, ei tenttiä.
• Schriftliche Textkompetenz: Jatkoa talvilukukauden samannimiselle kurssille. 1 tunti / viikko, ei tenttiä.
• Varieties of English, Anglistik: Englannin kurssi, joka käsittelee lukuisia englannin kielen variaatioita ja malleja, miten näitä " eri englanteja " voi luokitella. Tämäkään kurssi ei herätä mussa kovin suurta mielenkiintoa, vaikka varsin innolla kurssia kuitenkin odotin. Luennot englanniksi, samoin myös materiaalit. Tällä kurssilla pienoisia vaikeuksia tuottaa italialainen luennoitsija, jonka lausamana sanat jäävät joskus " hieman " epäselviksi :D 1 luento / viikko, avoimista kysymyksistä koostuva tentti.
• Entwicklungpsychologie des Jugend- und Erwachsenenalters: Nuoren ja aikuisen kehityspsykologiaa käsittelevä kurssi. Kävin istumassa muutaman ensimmäisen luennon, mutta jätin kurssin kuitenkin kesken, koska kävi ilmi, etten saa tehdä tenttiä. Kurssin aikana katsotaan kaksi elokuvaa, Giulias Verschwinden sekä Sex and the City, joihin liittyy vapaaehtoinen kotitehtävä. 

Kursseista vielä yleisesti mainittakoon sellainen juttu, että käytännössä ainoa tapa läpäistä kurssit ja kerätä opintopisteet on suoriutua tentistä hyväksytysti. Suurimmassa osassa, ellei kaikissa, tenteissä täytyy saada 70 % oikein, jotta tentti menee läpi. Joskus taikasana Erasmus todella on hyödyksi ja pelastaa pälkähästä, mutta kaikilta myötätuntoa vaihtareita kohtaan ei kuitenkaan tipu. Usein Germanistiikan puolella ainakin tuntuu siltä, että sekä vaihtareilla että natiiveilla on samat vaatimukset, joka on mielestäni hiukan kohtuutonta. 

Tässäpä tällainen kunnon infopläjäys mun opinnoista, seuraavalla kerralla sitten jotain aivan muuta. Bis bald! :) 

P.S. Pahoittelut niitä lukijoita kohtaan, jotka ovat Suomen rajojen ulkopuolella. Puhun videopostauksissa nykyään aivan alitajuntaisesti aina Suomessa oleville ihmisille. Teen parhaani, jotta osaisin jatkossa ottaa muutkin huomioon, mutta jotenkin oon aina ihan kipsissä noita videoita tehdessä, ettei silloin montaa asiaa päässä pyöri :D

Ja joo, en tosiaan vieläkään handlaa uvulaarisen r-kirjaimen ääntämistä. Joinain päivinä se tulee oikein nätisti mut useimmiten se äänne vaan jää tonne kurkkuun eikä suostu tulemaan pihalle. Moni vaihtari on ollut ihmeissään, kun oon kertonut tästä, mutta eipä meillä suomen kielessä tällaista äännettä taida olla. Opetelkaa italialaiset ensin lausumaan ite ääää ja ööö niin sit mä opettelen ärrän ;) 

Onnenpäivät

Joskus sitä vaan on onnellinen niin pienistä asioista. Ja ne pienimmät ilot on ehdottomasti myös niitä elämän parhaita iloja! :)

Sain viikko sitten kortin tosi hyvältä ystävältä, jossa oli teksti: " Vaikka elämäni kuljettaa meidät joskus kauas toisistamme, olet kuitenkin aina ajatuksissani. " Myönnettäköön, että mä purskahdin itkuun, kun löysin ton kortin postilaatikosta. Pääasiassa kyyneleet olivat onnen kyyneleitä, toisaalta myös tuli hirveä ikävä rakkaita ihmisiä. Miss you my dear friends! <3

Pari päivää sitten ihastelin kaunista sateenkaarta, jota vasten päivän viimeiset auringonsäteet heijastuivat. Vaikka mulle ei koskaan selvinnyt, missä sateenkaaren toinen pää oli, sen kirkkaat värit saivat mut mahdottoman iloiseksi.

Vaikka niin kovin oonkin tykästynyt tähän kesäiseen lämpöön ja aurinkoon, odotin koko viime viikon kunnon vesisadetta. Eilen kun satoi sunnuntain kunniaksi oikein kunnolla, säntäsin innoissani lenkkipolulle. Kuinka onnelliseksi ihminen voikaan tulla rauhallisesta juoksulenkistä rankkasateessa? Ei silti ihan ollut pokkaa hymyillä kovin leveästi moisen sääilmiön takia, mutta sisäisesti hymyilin hyvinkin leveästi ajatellen " I love life! "

Samanlainen fiilis tuli äsken, kun rennon päivän päätteeksi lähdin reippaalle kävelylenkille lämpimään kevätiltaan. Punertava taivas, Alpit, lämmin Föhn-tuulen puhallus vasten kasvoja, hyvä musiikki, kaikki ilmassa leijailleet ihanat tuoksut .. täydellistä! Jopa niin täydellistä, että teki ihan mieli pistää tanssiksi. Tänään kun olisi ollut perjantai ja olisin päässyt valtaamaan dancefloorin niin oijjoij! :)

<3 LIFE!

weheartit.com

weheartit.com

P.S. Ai mikä stressi? Never heard.

Size zero is not a size

Kuinka moni teistä on tiennyt, että tänään, 6. toukokuuta, vietetään Älä laihduta-päivää? Itse luin aiheesta sattumalta tänään ja ajattelin tehdä pienen bloggauksen tästä, koska aihe on mulle itselleni aika tärkeä.

Älä laihduta-päivää on vietetty vuodesta 1992 lähtien, Suomeen kyseinen päivä rantautui vuonna 2008. Suomen Syömishäiriöliitto SYLI RY:n sivuilla päivää kuvaillaan seuraavalla tavalla: 

" Kansainvälinen Älä laihduta -päivä (International No Diet Day) tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen. Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseänsä kohtaan. "

Ennen kuin edes perehdyin kyseiseen päivään kunnolla, tuli tosi voimakas fiilis siitä, että nyt todellakin ollaan oikean asian äärellä. Nykyajan yhteiskunnassa vallitsevat kauneusihanteet kun ovat aivan epäinhimillisiä. Välillä tuntuu, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, miltä näytät. Ketään ei tunnu enää kiinnostavan, mitä sen kuoren alla on. 

Koska joka suunnasta tuputetaan vinkkejä laihduttamisesta ja siitä, miltä jokaisen " tulisi näyttää ", onko mikään ihme, että yhä useampi varsinkin teini-iän kynnyksellä oleva nuori (useimmiten tyttö, mutta pojilla myös yleistymässä) sairastuu syömishäiriöön? Onko mikään ihme, että yhä useampi meistä on vähintäänkin melko tyytymätön omaan peilikuvaansa? Onko mikään ihme, että yhä useampi meistä syö laihdutuslääkkeitä tai harkitsee kauneusleikkausta? 

Vaikka mua kiinnostaakin muoti ja sitä aika paljon seuraankin, oon vahvasti sitä mieltä, että tällä hetkellä suurin osa varsinkin naisille tehdyistä vaatteiksi kutsutuista rievuista on aivan kamalia. Mistä lähtien me naiset ollaan oltu käveleviä Barbie-nukkeja, joiden luuston päällä ei ole muuta kuin nahkaa? Mistä lähtien kokoa L oleva nainen on määritelty valtavan suureksi?

Vaikka kauneusihanteiden tulevaisuus näyttää varsin synkältä, on valoa kuitenkin näkyvissä tunnelin päässä. Viime vuosina mallitoimistot ovat vähitellen alkaneet syrjimään liian laihoja mallikokelaita ja ilmoittaneet, etteivät ota sairaalloisen laihoja malleja enää listoilleen. 

On aivan päivänselvää, että vallitsevat kauneusihanteet vaikuttavat siihen, millaisena näemme itsemme. On kuitenkin myös totta, että laihuus ei tee onnelliseksi. Tie onnellisuuteen alkaa siitä hetkestä, kun hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on - virheineen kaikkineen. Tiedän kokemuksella, että kyseessä on pitkä ja kivinen tie, mutta se todella kannattaa. Eihän sitä turhaan sanota, että ihmisen on opittava ensin rakastamaan itseään, ennen kuin voi koskaan rakastaa ketään toista. 

Tässä muutama video aiheesta:

Älä laihduta-päivän yhteydessä julistettiin vuonna 2010 ensimmäisen Painorauha. Sen julisti Susanna Raitamäki ja julistus näyttää tältä:

http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/Ala-laihduta-painorauha.pdf


Jokaisella meillä on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Ulkoisella olemuksella ei ole mitään väliä, koska ollaan kaikki yhtä ainutlaatuisia yksilöitä. Miksi siis pyrkiä näyttämään samalta kuin muut?

Elämän polku on pitkä ja raskas, jos sitä eteenpäin kulkee itseinho seuranaan. On siis aika ottaa askel kohti parempaa huomista, askel kohti tyytyväisempää elämää. Tämän askeleen mä ainakin ajattelin ottaa.

Opi rakastamaan itseäsi.

http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html

Uusimmat kuulumiset

It's too late to apologize

Päivän lause:


Anteeksi olen antanut, mutta en koskaan unohda.

Otsikko: Timbaland feat. OneRepublic-Apologize 

Just do it!

Koska en eilen päässyt avaamaan suunnistuskautta, päätin rymytä metsässä omaan tyyliini jo maanantaina pidemmän kaavan mukaan. Onnistuin mitä luultavimmin rikkomaan 20 kilsan rajapyykin ja kestollisestikin taisi tulla uusi ennätys. Jos lenkkiä voi kuvailla adjektiivilla täydellinen, maanantain repäisy oli hyvinkin lähellä sitä!

Koska Innsbruck on korkeuseroiltaan lättänä kuin pannukakku, oon jo muutamia kertoja lähtenyt lenkille yläilmoihin. Maanantain reissulla mulla oli myös kamera mukana ja matkan varrelta nappasin mm. tällaisia kuvia:

Tämmösistä maisemista lähdettiin ...

... ja tällaisiin sitten lopulta päädyttiin

Tästä se seikkailu sitten alkoi, määräpäänä Natters

Ja heti lähdettiinkin sitten ylämäkeen ...

Vähän maisemakuvausta väliin

Reitti meni kahden varsin jyrkän kielekkeen välissä 

Varsin houkuttelevan näköinen reitti alas, eikös? ;) 

Kyseisen vaellusreitin ensimmäiset kaksi kilometriä on tosiaan valehtelematta pelkkää ylämäkeä. Kun ensimmäisen kerran kävin tsekkaamassa tän reitin muutama viikko sitten, moinen nousu oli aikamoinen shokki. Silloin sitä kyl oikeesti luuli et kuolema tulee vielä ennen kuin oon edes ylhäällä :D Tällä kertaa tiesin mitä oli luvassa ja siksi kipusinkin jyrkkää rinnettä ylös varsin rauhallisesti. 

Tuon ylämäen jälkeen alkoi onneksi helpottamaan: Maasto muuttui paljon tasaisemmaksi ja oli reitillä muutama alamäkikin, jipii!

Metsässä oli niin hiljaista, että tämän puron solinan kuuli jo kaukaa

Ja jotta ulkoilijat eivät pääsisi liian helpolla, vielä hiukan ylämäkeä 

Ylös päästyä suoraan edessä olikin kaunis Natterer See, joka on selvästikin karavaanarien suuressa suosiossa. Enkä yhtään ihmettele miksi! 

Koska määränpääni Natters on pienenpieni kylä, en järin montaa kuvaa periltä ottanut.

Pikkuruiset hyppyrimäet :) 

Natters

Päästyäni Nattersiin lähdin samaan suuntaan mistä olin tullutkin. Paluureitillä riitti hurjia alamäkiä sekä vauhtia; vielä ei hirveästi väsyttänyt.

Metsän siimeksestä palasin kuin palasinkin melkein samaan paikkaan, josta olin matkaan lähtenytkin. Kotiin oli siis helppo suunnistaa, vaikka karttaa ei mukana ollutkaan.

Tän kyltin kohdalla alamäen ja tasaisten osuuksien spurttailut alkoi tuntua

Viimeiset pari kilometriä taittui aika maltillisesti, jotta loppuun jaksoi vielä hiukan spurttailla. Kotiin kun pääsi niin oli tällä perfektionistillakin aika voittajafiilis.

Jos vaikka tämän reissun jälkeen alkaisin edes hiukan uskoa itseeni ja siihen, etten mä jää tällaisellakaan reissulla tien päälle. Ja jos kunto meinaa loppua kesken niin sitten kovalla tahdonvoimalla eteenpäin ja loppuun asti.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita! :) 

Loppuun vielä biisit, joiden voimalla jaksaa läpi rankemmankin rutistuksen:

• Geri Halliwell: It's raining men (tää tulee muuten Watercolourin jälkeen hyvänä kakkosena!)
• Ari Koivunen: Hear my call
• Nightwish: Bye bye beautiful
• E-Type: Angels crying
• Cheek: Sokka irti
• Pendulum: Watercolour
• David Guetta feat. Sia: Titanium
• Kaija Koo: Tinakenkätyttö
• Darude: Sandstorm
• Avicii: Levels
• Cheek: Jippikayjei
• Simple Plan: Take my hand

P.S. Toivottavasti kenenkään kisakunto ei pettänyt vappuna ja ootte jo palautuneet takaisin arjen kerrassaan ihaniin rutiineihin ;)