Non capisco, sono finlandese

Koska mulla tosiaan oli pidennetty viikonloppu, päätin nostaa kytkintä ja tehdä rentouttavan minireissun Italian suuntaan. Tein päätöksen vasta torstaina pari tuntia ennen lähtöä, mutta se ei ollut mikään ongelma, sillä Innsbruckista on kohtalaisen helppo lähteä melkein mihin ilmansuuntaan vain. Osittain juuri siksi viihdyn niin hyvin Innsbruckissa, että kaupunki sijaitsee aivan keskellä Eurooppaa ja mähän nyt tykkään sinkoilla aina toisinaan vähän minne milloinkin.

Matkani määränpää oli Bergamo, joka sijaitsee vähän reilut 50 kilometriä Milanosta koilliseen. Reissun perimmäinen tarkoitus oli tavata pitkästä aikaa mun ikioma äiti, jonka oon nähnyt viimeksi tammikuun ensimmäisinä päivinä. Oltiin puhuttu äidin kanssa jo useampaan kertaan siitä, että matkustaisin Bergamoon, mutta kiireiden ja stressin takia olin joka kerta kieltäytynyt. Mahtoi äidin ilme olla aika worth seeing, kun soitin torstaiaamuna puoli kymmenen maissa, että pakkaan sittenkin kamani kasaan ja suuntaan kohti Italiaa.

Junamatka Bergamoon kesti vaihtoineen ja odotteluineen about viisi ja puoli tuntia. Ensimmäisessä junassa olo oli kieltämättä aika tukala, koska "muutama" muukin oli saanut päähänpiston lähteä Italiaan pitkän viikonlopun kunniaksi jo torstaina. Siinä sitä sitten istuttiin naisille tarkoitetussa vaunussa kahden miehen kanssa :D

Kun sitten vihdoin äidin kanssa nähtiin pitkästä aikaa niin fiilis oli kieltämättä hieman hämmentynyt. Tuossa tilanteessa vasta tajusin, miten pitkä aika tosiaan olikaan kulunut siitä, kun viimeksi oltiin tavattu. Pääasia kuitenkin oli, että pieni yllätykseni oli äidille mieluinen yllätys :)

Vaikka torstai menikin pääasiassa matkustamiseen, ehdin napata pari kuvaa Bergamosta:

Ihan niin kuin Mäkin Sundaeta ei saisi muualta kuin Italiasta :D
Ilmeestä päätellen matkustaminen on rankkaa puuhaa!

Perjantai oli mun osalta melkoinen koomapäivä. Yöunet jäivät todella vähäisiksi, mutta se ei onneksi menoa sen pahemmin haitannut. Päivän missio oli reissu Como-järvelle Bellagio-nimiseen kaupunkiin, joka osoittautui melkoiseksi turistirysäksi.

Matka Bellagioon kesti tajuttoman kauan, koska reitti oli hyvin pitkälti pientä ja aika mutkaista tietä. Mahtoi siinä olla kuskilla hauskaa ajaa tila-autolla tollasta tietä, kun koko ajan sai odottaa kauhulla sitä hetkeä, että pelti rytisee.

Pysähdyttiin matkan varrelle kuvailemaan ja maisemat oli kieltämättä aika upeat.

Comojärven vesi on erittäin kirkasta ja puhdasta 

Bellagiossa ongelmaksi koitui se, että parkkipaikkoja oli erittäin vähän ja missään ei tietenkään ollut vapaata paikkaa. Onneksi kuitenkaan ei tarvinnut haeskella puolta tuntia kauempaa. Siihen mennessä äiti oli tosin jo saanut seisoa keskellä parkkiruutua ja taistella siitä viimeiseen asti yhden italialaisen herran kanssa. Koska italialaiset on tunnetusti melkoisia jääräpäitä, ei yksi parkkiruudussa seisoskeleva suomalainen vaaleaverikkö hirveästi hetkauttanut :P

Iltapäivä Bellagiossa kului mukavasti laatuaikaa äidin kanssa viettäessä unohtamatta hyvää italialaista ruokaa. Sää oli tosi pitkään pilvinen ja aika viileä, mutta onneksi aurinko näyttäytyi sitten päivän edetessä :)

Tällä joutsenella oli niin hurja vauhti päällä, että kävi ihan työstä saada muutama kuva otettua

Mun tuleva auto? Maybe not

Pakollinen turistikuva

Kun päästiin takaisin Bergamoon, käytiin syömässä ravintolassa, joka ei kyl ihan heti pääse unohtumaan. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun lasku tuotiin pöytään: Loppusumma oli jotain aivan muuta kuin oltiin laskeskeltu. Juomia ei oltu laskettu ollenkaan ja muutenkin laskusta puuttui yhtä sun toista. Ei siinä muu auttanut kuin hipsiä vähin äänin hotellille nukkumaan :)

Lauantaina kävin tsekkaamassa Bergamon lentokentän vieressä olevan valtavan suuren ostoskekuksen Orion Centerin. Italialaiseen tapaan ylelliset ja kalliit merkkiliikkeet olivat melko dominoivassa asemassa, mutta löytyi sieltä lopulta kauppoja, joihin uskalsi mennä jopa sisälle asti. Eniten aikaa meni kas kummaa ja yllättäen Nike Bergamon liikkeessä, jossa oli varsin houkutteleva " Ota 3, maksa 2 "-tarjous, jota en onnistunut ohittamaan. Testailin ostamaani treenipaitaa lauantaina lenkillä ja totesin hyväksi  ostokseksi. Tosin, olisin voinut ainakin kaksi kertaa miettiä, kannattaako Italiassa lähteä lenkille punaisessa paidassa. Oli koko lenkin ajan nimittäin sellainen olo, että mä olin joku liikkuva nähtävyys. Oli lievästi sanottuna hieman vaivaantunut olo! :D 

En vieläkään tiedä, mikä kansanvaellus Bergamossa oli lauantaina, mutta kadut oli aivan täynnä varsinkin nuoria. Niin siinä vain kävi, että tunsin itseni varsin vanhaksi niiden pahimmassa murroiässä olevien keskellä .. dislike. 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tapahtui jotain sellaista, joka pysäytti: 

Vaikka itse ilmeisesti nukuin astetta sikeämpiä kauneusunia, kun koko meidän hotellirakennus tärisi, tieto tapahtuneesta veti hiljaiseksi. Jälkeenpäin oon ajatellut, että parempi näin, etten tosiaan herännyt tuohon maanjäristykseen. Oli jo tarpeeksi pelottavaa kuulla siitä jälkeenpäin. Vaikka maanjäristys sai alkunsa Italiassa, järistys tuntui kuitenkin kuulemma jopa Innsbruckissa asti. 

Paluumatka kohti Innsbruckia alkoi varhain sunnuntaiaamuna, sillä halusin olla hyvissä ajoin perillä. Matka sujui ongelmitta ja jopa kohtalaisen nopeasti. Matkan koomisin ja huvittavin hetki oli kyl ehdottomasti se, kun huomasin, että mua vastapäätä istuvan nuoren naisen lukeman kirjan takakannessa lukee selvällä suomen kielellä " Saksan kielioppi. " Pieni juttutuokio Saksassa asuvan suomalaisen oopperalaulajan kanssa oli mukava päätös mun pienelle irtiotolle arjesta, joka oli varsin mieleenpainuva ja viihdyttävä :) 

Palaan vielä lyhyesti tämän matkakertomuksen otsikkoon, joka ei välttämättä tuollaisena ihan heti aukea. Koska en tosiaan oo italian kieltä koskaan opiskellut, en sitä ihan hirveästi ymmärrä enkä varsinkaan osaa itse sitä tuottaa. Sen takia otsikon lause " En ymmärrä, olen suomalainen " oli tälläkin kertaa matkan tärkein ja epäilemättä myös käytetyin lausahdus.