keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Just do it!

Koska en eilen päässyt avaamaan suunnistuskautta, päätin rymytä metsässä omaan tyyliini jo maanantaina pidemmän kaavan mukaan. Onnistuin mitä luultavimmin rikkomaan 20 kilsan rajapyykin ja kestollisestikin taisi tulla uusi ennätys. Jos lenkkiä voi kuvailla adjektiivilla täydellinen, maanantain repäisy oli hyvinkin lähellä sitä!

Koska Innsbruck on korkeuseroiltaan lättänä kuin pannukakku, oon jo muutamia kertoja lähtenyt lenkille yläilmoihin. Maanantain reissulla mulla oli myös kamera mukana ja matkan varrelta nappasin mm. tällaisia kuvia:

Tämmösistä maisemista lähdettiin ...







... ja tällaisiin sitten lopulta päädyttiin




Tästä se seikkailu sitten alkoi, määräpäänä Natters



Ja heti lähdettiinkin sitten ylämäkeen ...




Vähän maisemakuvausta väliin










Reitti meni kahden varsin jyrkän kielekkeen välissä 




Varsin houkuttelevan näköinen reitti alas, eikös? ;) 


Kyseisen vaellusreitin ensimmäiset kaksi kilometriä on tosiaan valehtelematta pelkkää ylämäkeä. Kun ensimmäisen kerran kävin tsekkaamassa tän reitin muutama viikko sitten, moinen nousu oli aikamoinen shokki. Silloin sitä kyl oikeesti luuli et kuolema tulee vielä ennen kuin oon edes ylhäällä :D Tällä kertaa tiesin mitä oli luvassa ja siksi kipusinkin jyrkkää rinnettä ylös varsin rauhallisesti. 

Tuon ylämäen jälkeen alkoi onneksi helpottamaan: Maasto muuttui paljon tasaisemmaksi ja oli reitillä muutama alamäkikin, jipii!

Metsässä oli niin hiljaista, että tämän puron solinan kuuli jo kaukaa



Ja jotta ulkoilijat eivät pääsisi liian helpolla, vielä hiukan ylämäkeä 


Ylös päästyä suoraan edessä olikin kaunis Natterer See, joka on selvästikin karavaanarien suuressa suosiossa. Enkä yhtään ihmettele miksi! 




Koska määränpääni Natters on pienenpieni kylä, en järin montaa kuvaa periltä ottanut.

Pikkuruiset hyppyrimäet :) 

Natters


Päästyäni Nattersiin lähdin samaan suuntaan mistä olin tullutkin. Paluureitillä riitti hurjia alamäkiä sekä vauhtia; vielä ei hirveästi väsyttänyt.




Metsän siimeksestä palasin kuin palasinkin melkein samaan paikkaan, josta olin matkaan lähtenytkin. Kotiin oli siis helppo suunnistaa, vaikka karttaa ei mukana ollutkaan.


Tän kyltin kohdalla alamäen ja tasaisten osuuksien spurttailut alkoi tuntua

Viimeiset pari kilometriä taittui aika maltillisesti, jotta loppuun jaksoi vielä hiukan spurttailla. Kotiin kun pääsi niin oli tällä perfektionistillakin aika voittajafiilis.

Jos vaikka tämän reissun jälkeen alkaisin edes hiukan uskoa itseeni ja siihen, etten mä jää tällaisellakaan reissulla tien päälle. Ja jos kunto meinaa loppua kesken niin sitten kovalla tahdonvoimalla eteenpäin ja loppuun asti.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita! :) 

Loppuun vielä biisit, joiden voimalla jaksaa läpi rankemmankin rutistuksen:


  • Geri Halliwell: It's raining men (tää tulee muuten Watercolourin jälkeen hyvänä kakkosena!)
  • Ari Koivunen: Hear my call
  • Nightwish: Bye bye beautiful
  • E-Type: Angels crying
  • Cheek: Sokka irti
  • Pendulum: Watercolour
  • David Guetta feat. Sia: Titanium
  • Kaija Koo: Tinakenkätyttö
  • Darude: Sandstorm
  • Avicii: Levels
  • Cheek: Jippikayjei
  • Simple Plan: Take my hand


P.S. Toivottavasti kenenkään kisakunto ei pettänyt vappuna ja ootte jo palautuneet takaisin arjen kerrassaan ihaniin rutiineihin ;) 



                              

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti