Föhn-tuuli on ollut valloillaan taas viimeiset pari päivää tuoden mukanaan varsin kesäisiä kelejä. Eilen lähenneltiin 30 astetta eli kyl täällä ihan hyvin tarkenee! :) Yleensä en oo tällaisten helteiden ystävä, mutta ei tää lämpö oo tuntunut edes pahalta. Lämmin tuuli kun puhaltaa melkein koko ajan niin tukalaksi olo ei oo käynyt vielä missään vaiheessa.
Perjantaina löysin aivan sattumalta varsin houkuttelevan näköisen voikukkapellon, jonne oli suorastaan pakko päästä räpsimään kuvia. Ja niin kuin näkyy, olin varsin elementissäni ja tyytyväinen olooni kukkien keskellä istuskellessa.
Eilen sen sijaan palvoin aurinkoa Inn-joen rannassa pääsykoekirjan kanssa. Saldona palanut selkä sekä puoliksi palaneet sääret. Milloinkohan mä opin, että suomalainen on aina joko valkoinen tai punainen?
Vaikka onnistuinkin kärtsäämään jo näin varhaisessa vaiheessa, täällä Alppien ihmemaassa on tällä hetkellä hyvinkin mukavaa: Kaikki ihmiset ovat ulkona nauttimassa ensimmäisistä helteistä, kaduilla leijuu joko herkullisen ruuan tai kukkien tuoksu ja kaikkialla on niin mahdottoman kaunista. Mikä voisikaan enää olla paremmin? :)
Myönnettäköön, että mieleen palautui eilen taas ajatus siitä, miten siistiä tänne olisi jäädä pidemmäksi aikaa. Oon ollut täällä jo sen verran kauan, että täältä on oikeesti niin vaikea lähteä.
Tällainen kysymys mulle heitettiin eilen. Ensimmäinen ajatukseni oli " Hah, olipahan helppo kysymys! " mut sitten aloin miettimään uudestaan. Mitä se onni tosiaan onkaan?
Hetken mietittyäni sain kuitenkin päässäni hahmoteltua vastauksen. " Terveyttä. Läheisiä ystävyyssuhteita. Mielekkäitä harrastuksia. Sitä, että on paljon tekemistä. " Spontaanisti sen enempää järkeilemättä heitin vastauksen loppuun ehkä sen tärkeimmän: " Sitä, että on tyytyväinen elämäänsä."
Niin kuin monet teistä jo tietää, oon aivan mestari stressaamaan kaikesta mahdollisesta. Kaikki pitää tehdä täydellisesti, virheet eivät ole sallittuja. Itsekuri on rautaisen kova.
Jokin tossa yhtälössä mättää ja pahasti. Ettei vaan olisi se, ettei kukaan ole täydellinen ja että kaikki tekee virheitä? Ei siis mikään ihme, että tämä stressimagneetti löytää itsensä pohjalta yhä uudelleen ja uudelleen. Aina kaikki ei mee ihan niin kuin itse on suunnitellut.
Pienimuotoinen kevätmasennus pääsi tuossa vähän aika sitten yllättämään. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja samassa huomasinkin jälleen rämpiväni elämän pohjamudissa. Mikään ei kiinnostanut, ei edes valveilla oleminen. Siitä huolimatta valvoin suurimman osan vuorokaudesta ja univelat alkoivat kasaantumaan. Tilannetta ei yhtään parantanut se, että päivästä toiseen ulos katsoessaan näki vain masentavat vesipisarat.
Siinä missä mieliala laski aivan huomaamatta, se myös nousi varsin räjähdysmäisesti viime viikon aikana. Jossain vaiheessa viikkoa vain huomasin hymyileväni ja nauravani normaaliin tapaani ja ajatuksetkin olivat varsin valoisat.
Niin kuin arvata saattaa, nämä kuukaudet Itävallassa ovat muokanneet mun persoonaa ainakin jonkin verran. Matkalle kohti tuntematonta lähti viime syyskuussa nuori neiti, joka oli omien sanojensa mukaan tyytyväinen ja arvosti omaa elämäänsä sellaisena kuin se oli. Nyt, melkein seitsemän kuukautta myöhemmin, ymmärrän, miten väärässä mä olin. Itävalta on opettanut mut arvostamaan elämää aivan uudella tavalla. Nykyään sitä osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä mulla on Suomessa mutta myös kaikkea sitä, mitä mulla on Innsbruckissa. Nykyisin sitä osaa arvostaa elämän pieniä iloja aivan yhtä paljon kuin suuriakin.
Vihdoin osaan ihan oikeasti arvostaa mun perhettä. Niitä ystäviä, jotka ovat pitäneet yhteyttä koko tämän vaihdon ajan. Kaikkea sitä, mitä elämä on antanut. Myös kaikkea sitä, mitä elämä on ottanut.
Erityisen kiitollinen oon näistä kuukausista Innsbruckissa. En olisi varmaan ikinä antanut itselleni anteeksi, jos olisinkin päättänyt jäädä Suomeen. Vaikka jätin tämän takia paljon taakseni, oli tää kyl myös sen arvoista. Takaisin Suomeen palaa nuori nainen, jonka maailmankatsomus ja asenne elämää kohtaan on epäilemättä hyvin erilainen kuin sen nuoren neidin, joka viime syksynä jätti Suomen taakseen. Ja hyvä niin.
Mutta niinhän se taitaa olla, että ihminen kehittää itseään läpi koko elämän eikä varmaan koskaan tule " valmiiksi. " Vielä siis on paljon opittavaa. Vielä jonain päivänä mun on pakko oppia arvostamaan itseäni sellaisena kuin oon, koska muuten tulevaisuus on karu ja varsin kivikkoinen.
Quotes of the day:
" Don't let go, never give up, it's such a wonderful life. " - Hurts: Wonderful life
" Life isn’t a journey to the grave with the intention of arriving safely in a well preserved body, but rather to skid in sideways, chocolate in one hand, latte in the other, body thoroughly used up, totally worn out and screaming ‘Woohoo WHAT A RIDE’! " " There are two ways to live your life. One is as though nothing is a miracle. The other is as though everything is a miracle " - Albert Einstein " Life is not about kissing a**, it’s about kicking a**! " " Never be bullied into silence. Never allow yourself to be made a victim. Accept no one’s definition of your life; define yourself " - Harvey Fierstein " Be more concerned with your character than your reputation, because your character is what you really are, while your reputation is merely what others think you are " - John Wooden " Dance as though no one is watching you. Love as though you have never been hurt before. Sing as though no one can hear you. Live as though heaven is on earth. "
Enpä olisi uskonut, että teen näinkin pian uuden postauksen ja vieläpä kuvapostauksen mun kämpästä. Anyway, here we go again!
Opiskelukaveri Sanni, joka vaikuttaa tällä hetkellä Konstanzissa, kävi mun luona about kuukausi sitten. Sanni kirjoittaa tästä asunnosta blogissaan näin: " Asuntoni pari päivää oli Sonjan (germanistitoveri Jyväskylästä) hulppea luksuslukaali - 25 neliön yksiö, pieni parveke isoilla ovilla, ihana patteri, punainen kommuuti ja samanlainen lattia kuin lapsuuden parhaan kaverin kotona. "
En oikein tiedä, miten itse kuvailisin kämppääni. Jos nyt jotain pitää teille ennen kuvia kertoa niin mikään sisustussuunnittelijan unelma tää ei tosiaankaan ole. Mua se ei millään tavalla enää haittaa, koska mulle on tässä asunnossa kaikista tärkeintä se, että oon edes jotenkin saanut tuotua omaa persoonaa esiin näillä värivalinnoilla, sisustuselementeillä ja sen sellaisella. Muut päätelmät saatte tehdä nyt aivan itse! :)
Niin ja tosiaan, asuntohan oli käytännössä aivan tyhjä mun muuttaessa tänne. Punaista lipastoa lukuun ottamatta oon ostanut kaikki huonekalut itse.
Styroksista ja Ikean kankaasta väsätty " taulu " on näemmä tyylikkäästi vinossa, oho! Tai sitten oon ottanut tän kuvan harvinaisen vinoon.
Sopiva sänky löytyi kierrätyskeskuksesta muutaman päivän etsintöjen jälkeen. Pari ensimmäistä yötä sain kuitenkin viettää varsin ruhtinaallisesti nukkumalla äitini kanssa samalla sijauspatjalla kämpän lattialla.
Pakko sanoa, että tästä seinästä oon aika ylpeä. Vaikka en oo vielä tuota asunnon isointa seinää saanut korteilla täysin vuorattua, oon kuitenkin laittanut sitä koristamaan jo varmaan 50 erilaista korttia. Tässä mun suosikit. (Varoitus! Tämä materiaali ei sovi herkkähermoisille tai huumorintajuttomille)
Miehethän ovat jätettä siinä missä paperi, lasi ja tölkit. Eikös? ;)
" Oliko ennen Facebookia todella elämää? "
" Mieluummin useammin onnellinen kuin kerran naimisissa "
" Hymyile sydämelläsi ja maailman ovet avautuvat sinulle "
" Pessimisti näkee vaikeudet jokaisessa mahdollisuudessa. Optimisti tunnistaa mahdollisuudet jokaisessa vaikeudessa " L.-P. Jacks
" Haluan nyt shoppailemaan. Silloin kenellekään ei tapahdu mitään! "
" Tee se.
Kysy itseltäsi jokaisessa vaikeassa tilanteessa:
Mitä vahvin, rohkein ja hellin osa persoonallisuudestani nyt tekisi?
Ja sitten tee se. Tee se oikein.
Ja välittömästi. " -Dan Millman
dran bleiben (suomeksi mitä?)
" Suuria tehtäviä ei hallita vahvuudella vaan kestävyydellä! "
-Samuel Johnson
" Jokainen päivä, jona et hymyile, on yksi menetetty päivä. "
-Charlie Chaplin
Pitihän tähän asuntoon jotain valkoistakin hommata eli tässä tapauksessa pikkuruinen pöytä ja sen seuraksi kaksi tuolia.
Vasta toi Sannin blogikirjoitus sai mut tajuamaan, miten suuret noi parvekkeet ovet oikeesti on
Keittiö on pieni ja ahdas, mutta oikeastaan mulle juuri sopiva. Pakko silti myöntää, että tää keittiö jaksaa ihmetyttää mua vielä tänäkin päivänä muutamasta syystä:
1. Miksi keittiössä on uunin sijaan pyykinpesukone?
2. Miksei keittiössä ole liesituuletinta?
Pieni eteinen, mutta sitäkin enemmän säilytystilaa.
Kuvassa myös ovipuhelin, joka ei jostain kumman syystä toimi. Hyvän jumppatuokion saa sillä, kun ravaa aina alas avaamaan oven ja sitten taas kipuaa portaat takaisin ylös.
Kylpyhuoneesta en nyt onnistunut saamaan mitään kovin edustavaa kuvaa. Kuten huomaatte, puoli elämää on aina kuivumassa kylpyhuoneessa. Tän tilan kummajainen on ehdottomasti valokatkaisija, joka on sijoitettu todella erikoiseen paikkaan.
Tässähän tämä mun kämppä kokonaisuudessaan sitten oli. Toivottavasti joku vielä uskaltaa näiden kuvien jälkeen tulla joskus vierailulle! :)
Mistä huomaa, että oon ollut tässä melkein kaks viikkoa tekemättä mitään? Siitä, että etsiskelin eilen netistä itselleni uutta treeni- / lenkkimusiikkia. Siitä, että katselin tänään Youtubesta juoksuvideoita. Tämä Duracell haluaa lenkille, salille, uimaan, vaeltamaan. Ihan mitä vaan. Nyt äkkiä jotain sutinaa!
Koska sain eilen koottua aika hyvän soittolistan tulevia koitoksia varten, ajattelin heitellä sitä tänne. Oletan, ettei hirveän moni kuitenkaan jaksa pistää menemään samojen biisien tahtiin kuukaudesta toiseen. Ja jotta treenaaminen olisi hauskaa, täytyy myös musiikin olla kohdillaan. Right? ;)
Lämmittelyyn ja intervalliharjoituksen rauhallisimmille osuuksille tarjolla tällaista settiä:
Jack Johnson: Upside down
Anna Abreu: Worst part is over feat. Redrama
Simple Plan: Astronaut
Keane: Somewhere only we know
Simple Plan: Summer Paradise feat. Sean Paul
Sunrise Avenue: Hollywood Hills
Anssi Kela: Nummela
Coldplay: In my place
Katy Perry: E.T. feat. Kanye West
Laura Närhi: Hetken tie on kevyt
Nicki Minaj: Moment 4 life
Rihanna: Russian roulette
Nämä samaiset biisit sopii mun mielestä myös palautteluun ja miksei myös ns. fiilistelylenkeille.
Koska lämmittely ennen lenkkiä (tai mitä tahansa treeniä) on ehdottoman tärkeää, sitä ei missään nimessä kannata väheksyä tai laiminlyödä. (itsehän en suinkaan ikinä lähde liian kovilla tehoilla liikkeelle) Myös pienimuotoinen venyttely olisi suositeltavaa.
Kun lämmittely on suoritettu, voikin alkaa vähitellenlisäämään vauhtia vaikkapa näiden kappaleiden tahdissa:
Basshunter: Now you're gone
E-Type: Life
Gwen Stefani: Hollaback girl
Train: Drive by
Amy Macdonald: This is the life
Taio Cruz: Break your heart feat. Ludacris
Calvin Harris: Let's go feat. Ne-Yo
Pitbull: Give me everything feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer
P!nk: U + Ur hand
Bon Jovi: It's my life
Fintelligens: Mikä boogie?
Black Eyed Peas: Just can't get enough
Avril Lavigne: What the hell
Inna: Caliente
Kesha: Tik Tok
One Direction: What makes you beautiful
Survivor: Eye of the tiger
Donkeyboy: City boy
Kun on mielestään löytänyt sen itselleen sopivan "perusvauhdin", voikin rullailla eteenpäin vaikka kuunnellen jotain näistä:
ItaloBrothers: Stamp on the ground
Simple Plan: Take my hand
Pendulum: The Island (Part I)
Fort Minor: Remember the name
Maija Vilkkumaa: Lottovoitto
PMMP: Rusketusraidat
Flo Rida: Good feeling
Pitbull: International love feat. Chris Brown
Avril Lavigne: Girlfriend
David Guetta: Titanium feat. Sia
Jennifer Lopez: Papi
Rihanna: Roc me out
E-Type: True believer
Dj Antoine: Ma Chérie feat. The Beat Shakers
Cheek: Pyrkiny vähentää feat. Spekti
Nickelback: Burn it to the ground
Chris Brown: Yeah (3x)
David Guetta: Memories feat. Kid Cudi
Disturbed: Inside the fire
Flo rida: Wild ones feat. Sia
Baracuda: I will love again
Cheek: Sokka irti
Don Omar: Danza Kuduro feat. Lucenzo
Green Day: American Idiot
Black Eyes Peas: Rock that body
LMFAO: Party rock anthem feat. Lauren Bennett & Goon Rock
Paramore: Ignorance
E-Type: Angels crying
Avicii: Levels
Rihanna: Talk that talk feat. Jay-Z
Simple Plan: Jet Lag feat. Natasha Bedingfield
Pitbull: Rain over me feat. Marc Anthony
Poju: Poika saunoo
Tärkeää on muistaa, ettei todellakaan ole mikään pakko juosta koko aikaa samaa vauhtia: Välillä voi mennä hiukan kovempaa, sen jälkeen taas hiukan himmata. Huono kunto ei ole sama asia kuin se, ettei jaksa juosta tasaista tahtia koko lenkin ajan. Melkeinpä parempi vaihtoehto olisi hiukan vaihdella nopeutta.
Sitten vielä ne aina yhtä ihanat spurtit, jotka tuntuu olevan ainakin mun heikkous. Vaikka jokaisella lenkillä ei tarvitsekaan tehdä spurtteja, on niiden merkitys kuitenkin kunnon kannalta hyvin tärkeä. Eihän kunto pääse kehittymään, ellei aina toisinaan laita itseään likoon oikein kunnolla ja testaile rajojaan. (vielä kun saisin tämän kappaleen sisällön ohjelmoitua omaan pikkuruiseen pääkoppaani niin ois aika jees!)
Tässä vielä lista biiseistä, joita pidän "tykittämisen aatelijoina." Koko kappaletta ei välttämättä tarvitse vetää kovaa, toisinaan pelkkä kertosäe riittää.
Sash! : Ecuador
PMMP: Matoja
Pendulum: Witchcraft
Bonfunk Mc's: Freestyler
David Guetta: Turn me on feat. Nicki Minaj
G-Powered: Kotiin
Nightwish: Bye bye beautiful
Darude: Sandstorm
Paramore: Brick by boring brick
Lady Gaga: Judas
Cheek: Jippikayjei
Rihanna: Only girl in the world
Melanie C: I turn to you
Basshunter: Tetris
Sophie Ellis Bextor: Catch you
Pendulum: Watercolour (paras, edelleen!)
Mitä pidempi lenkki, sitä suurempi syy on palautella kehoa suorituksen jälkeen.
Lenkin pituutta ja reittiä kannattaa vaihtaa säännöllisin väliajoin. Jotta juoksu ei alkaisi maistua pakkopullalta, on hyvä harrastaa myös muunlaista liikuntaa.
Vaikka sitä herkästi innostuu lenkkeilemään näin kevään tullen, kun aurinko paistaa ja lumet sulaa, kannattaa kuitenkin muistaa yksi juttu: Muista kuitenkin levätä välillä ja antaa aikaa itsellesi palautua. (ehkä tärkein asia, joka mun pitäis vielä oppia!)
Asics, nyt ja aina! Odotan jo innolla lenkkejä näiden uusien lenkkareiden kanssa
Mun oma suhtautuminen juoksua kohtaan vaihtelee ihan päivän ja fiiliksen mukaan: Joskus tuntuu, että voisi juosta pysähtymättä vaikka maailman ympäri. Joskus taas askel laahaa oikein kunnolla eikä mistään tuu mitään. Siitä huolimatta siitä ei vaan koskaan saa tarpeekseen. Vaikka mulla onkin viha-rakkaussuhde juoksemista kohtaan, jotain kiehtovaa tässä lajissa täytyy kuitenkin olla. Ei sitä kyl löytäisi itseään muuten lenkkipolulta puuskuttamasta kerta toisensa jälkeen! Ja niin kuin mä oon jo monta kertaa todennut: Running releases more than just sweat.
Sain tänään pienen paketin kotoa. Vaikka tällaisia pieniä ja hieman isompiakin lähetyksiä on tän puolen vuoden mittaan tänne tullut, oon aina yhtä riemuidiootti paketin saadessani. Yhtäkkiä sitä onkin henkisellä tasolla pienen lapsen luokkaa ja onni on ylimmillään. Vaikka mulle oltiin etukäteen kerrottu, mitä paketti pitäisi sisällään, se piti äkkiä repiä auki. Niin monta kertaa kun oon saanut todeta, että näissä paketeissa on jotain spesiaalia.
Äiti on jo useaan kertaan yllättänyt mut iloisesti laittamalla pakettiin jotain odottamatonta. Tällä kertaa olin kuitenkin aivan varma siitä, ettei se oo saanut noin pieneen lähetykseen mahtumaan mitään ekstraa. Siitä huolimatta avasin paketin heti: Särkylääkkeitä. Good. Nilkkatuki. Huippua. Aloe Vera-geeli penikkataudin hoitoon. Mahtavaa. Uudet pankkitunnukset. Loistavaa.
Noiden jälkeen rupesin tutkimaan pakettia tarkemmin. Miksi ihmeessä se vieläkin pullottaa? Mähän löysin sen syövereistä jo kaiken, mitä äiti sanoi sinne laittaneensa. Ja niin kuin tästä voi jo päätellä, jotain yllättävää sinne oli laitettu tälläkin kertaa:
Vaikka siitä on jo kauan aikaa, kun äiti totesi mulle, ettei osaa ostaa mulle vaatteita, muistan sen päivän kuin eilisen. Ei siis tosiaankaan ihan ensimmäisenä käynyt mielessä, että tällainen päivä vielä tulisi. Toki äiti on aina toisinaan ostanut mulle jotain mutta harvemmin oon kyseisiä ostoksia ainakaan hymyssä suin ottanut vastaan. Tällä kertaa ostos oli kuitenkin posiitivinen yllätys; kuvassa oleva Vilan tunika / mekko oli oikeastaan tosi kiva hankinta. Innostuin tuosta vaatekappaleesta jopa niin paljon, että väsäsin jälleen yhden kuvakollaasin:
Ennen kuin tämäkin postaus jää vallan vaiheeseen ja lopulta tekemättä niin tässäpä teille pääsiäiseltä kuvia:
Terkkuja Lauralle Hampuriin, muistat varmaan tämän ;)
Pitihän sitä nyt yks Kinder hamstrata :)
Mun suuri herkkuni, nam!
Mitä mä tekisinkään ilman DC:n skeittikenkiä? Mulla kun oli koko pääsiäisen ajan side vasemmassa jalassa niin nää kengät oli niin pelastus
Mukana astetta kovemmassa juhlinnasa olivat myös nenäsumute ...
... ja nenäliinat!
Pääsiäinen Innsbruckissa oli siis kaikin puolin varsin pitkäveteinen. Suurin osa vaihtareista lähti kahden viikon pääsiäisloman kunniaksi käymään kotona, minä sen sijaan jäin ihmettelemään elämää tänne Alppien ihmemaahan. Käytännössä vietin koko pääsiäisen kämpillä neljän seinän sisällä, koska flunssa tosiaan vei kaikki voimat. Pyhäpäivien aikana tuli tehtyä varsin epätavallisia juttuja, tekemistä kun oli pakko keksiä. Yhtenä päivänä esimerkiksi innostuin kihartamaan hiuksia suoristusraudalla ja tällaista jälkeä sitten tuli:
Toki lopputuloksesta olisi voinut tulla paljon parempikin mutta oon kaikesta huolimatta kuitenkin aika tyytyväinen lopputulokseen. Kyseessä kun kuitenkin oli ensimmäinen kerta, kun tällaista kokeilin. Mullahan on luonnostaan jo hiukan (joinain päivinä myös hiukan enemmän) luonnonkiharat hiukset, joten harvemmin tulee sellainen fiilis, että kiharretaas vielä lisää. Oon selvästi panostanut viime aikoina liikaa hiusten suoristamiseen, kun yhtäkkiä villit kiharat alkoivat houkuttamaan.
Yhden pyhäpäivän pieni projekti oli käydä hieman kuvaamassa lähiympäristön luontoa. Täällä kevät on jo kovassa vauhdissa, joten eihän tällaista tilaisuutta vain voinut missata. Vaikka ulkona oli kylmä kuin Siperiassa, sain projektini onnistuneesti päätökseen. Pienestä projektista tosin kasvoi astetta suurempi, kun taistelin tekniikan ihmelapsena kuvanmuokkausohjelman kanssa hieman odotettua kauemmin. (about puolen tunnin sijaan useamman tunnin) En vieläkään tiedä, mikä oli ongelmana mutta onneksi olin kerrankin kärsivällinen ja voitin tämän taistelun. Tässä teille lopputulos! :)
Asensin koneelleni jokin aika sitten Picasan. Tämän jälkeen kuvanmuokkaus on ollut huomattavasti mutkattomampaa ja oikeesti jopa mukavaa ajanvietettä. Kerrankin tietää, mitä tekee! Ennen sain kuvanmuokkausohjelmalla hyvän lopputuloksen vain vahingossa ja tämäkin ihme tapahtui hyvin harvoin. Suosittelen siis Picasaa erityisesti niille, joille kuvanmuokkaus on suhteellisen vieras käsite. Jos joku yhtä tumpelo kuin minä osaan käyttää Picasaa niin osaavat kyllä muutkin! :)
Siinäpä siis mun tämän vuoden pääsiäinen pähkinänkuoressa. Seuraavassa bloggauksessa taas jotain aivan muuta, palaillaan! :)
Kattokaapa muuten vielä tää video, oon ihan myyty! <3
P.S. Pahoittelut, jos tässä ja muutamassa edellisessä postauksessa on hirveästi kielioppivirheitä. Tää sairastelu on selvästi aiheuttanut sen, että sanajärjestykset on aivan päin sanonko mitä ja sanoja puuttuu välistä.
