It's all about the attitude.

Moikka!

Koska tossa viikonlopun aikana luovuus pääsi valloilleen (jo oli aikakin), päätin ruveta sisustamaan mun varsin karun näköistä luukkua. Tähän projektiin sain ideoita korteista, joissa on aforismeja / sanontoja. Ensimmäiset hommasin perjantaina mut sen jälkeen niitä on kertynyt " muutama " lisää.

" Siitä se ajatus sitten lähtikin: "

Jeder Tag, an dem du nicht lächelst, ist ein verlorener Tag.

Gar nichts tun, das ist die allerschwierigste Beschäftigung und zugleich diejenige, die am meisten Geist voraussetzt.

Zeit für sich, Freundschaft, Liebe, Gesundheit und das Gefühl, gebraucht zu werden. Das sind die Bausteine für ein erfülltes Leben.

Zum Herzen führen nicht große Strassen, nur kleine und stille Wege.

Zusammen ist die Welt doppelt so schön, doppelt so groß und doppelt so aufregend.

Glück ist das Einzige, was wir anderen geben können, ohne es selbst zu haben.

Monde und Jahre vergehen, aber ein schöner Moment leuchtet das ganze Leben hindurch.

Um ruhig zu sein, muss der Mensch nicht denken, sondern träumen.

Es ist eine der schönsten Künste, Brücken zu bauen, damit die Menschen trockenen Fußes zueinander finden.

Freundschaft ist die Würze des Lebens.

Ja koska kääntäminen tosiaankaan ei oo mun mikään vahvin ala, niin taidan jättää käännökset vallan omaan arvoonsa. Oletan et Google Translatorkin osaa kääntää mua paremmin nää. :) Osa näistä kääntyy hyvinkin helposti ja mutkattomasti suomeks mut monessa saa miettiä lauserakenteet aivan uudestaan, jotta käännöksestä tulee järkevä.

Tää maanantai on nykyisin niin sählinkipäivä et tää bloggaus jää lyhyeks. Mulla on ollut tänä aamuna eka tunti 8.30-10.00 ja vielä ois tälle päivälle yks tunti 18.30-19.00. Ton viimeisen tunnin jälkeen miitataan parin suomalaisen kans ja maskeerataan ittemme Halloween-partyja varten. Monet teistä juhli sitä varmaan jo viikonloppuna mut täällä partyt on vasta tänään. Eikä kyl mun tapaukses ainakaan haittaa yhtään, sillä mulla on seuraavat kaks päivää lomaa. (pyhäinpäiviä vissiin taas tiedossa.)

Tän postauksen päätteeks pakko kertoa jotain sellasta, mikä ei tähän aiheeseen (eikä mihinkään tässä bloggauksessa mainittuun) liity sit kyl yhtään mitenkään. Tein tossa lauantaina jotain, mitä en oo ikinä tehnyt aikasemmin: minä, epäurheilija, juoksin elämäni pisimmän lenkin ja kilometrejä kertyi 17-18 kilsaa. Aattelin ensin lähteä about tunnin mittaiselle lenkille mut kummasti siel menikin sit suurinpiirtein tunti ja 45 minsaa. Yllättävää sikäli oli se et ton reissun jälkeen ei ollut kyl yhtään väsynyt olo, päinvastoin. Ehkä mun vuosia kestänyt säännöllinen lenkkeily ei sittenkään oo mennyt ihan hukkaan. Lauantaina alkoi kyl haave puolimaratonin juoksemisesta herätellä itseään henkiin. Maybe someday. :)

Mutta, viettäkäähän ihmiset mukava lokakuun viimeinen päivä + kivaa marraskuuta sinne kotoisaan Suomeen!

Love ya guys.

Terkuin,

Sonja

Das Heimweh

Hej alla!

Niin kuin eilen jo Facebookissa hehkutin, sain eilen Suomesta paketin. Koomista tässä on se et toi paketti oli ollut Innsbruckissa jo jonkin aikaa mut ite en vaan tiennyt siitä mitään. Sain alkuviikosta iskältä tekstarin et onko pakettia näkynyt, seuraavana päivänä tekstarin et paketti on täällä jossain mutta kukaan ei tiedä missä. Onneks mulle toissapäivänä tulikin sit viesti et pitää soittaa kuljetusfirmaan ja sopia, milloin se paketti tuodaan mulle. Koska puhelimen toisessa päässä ollut nainen ei osannut mulle sanoa tarkkaa aikaa, mihin aikaan paketti tuotaisiin, aattelin et mun päiväni menee ihan pilalle sen takia et odottelen pakettia saapuvaksi. (kuljetusaika 8.00-18.00) Hyvissä ajoissa paketti kuitenkin löysi tiensä kotiin ja ite olin tosi tyytyväinen. Koska en tarkkaan tiennyt, mitä mun vanhemmat oli laittanu pakettiin, avasin sen harvinaisen äkkiä. Pääasiassa paketissa oli vaatteita talvea varten mut oli siel muutama kyl harvinaisen ilahduttavakin löytö. Hajosin aika totaalisesti ku löysin sieltä yhden Kankaanpään Seudun ja Jenkkipurkkaa. Pakettia availlessani mietin itekseni et miten paljon oikeesti ilahduin siitä. Myönnettäköön et pieni koti-ikävä siinä iski mut pääasiassa toi lähetys antoi mulle vaan positiivista fiilistä ja energiaa.

Illalla ois ollut Bad taste-nimiset bileet Stadtsälessä (samassa paikassa kuin ysäribileet) mut päätin tällä kertaa jättää noi partyt väliin. Ei ollut jotenkin yhtään sellanen fiilis et jaksaisin mennä sinne bileisiin toisten tönittäväks ja heilumaan ite kyynärpäät ojossa. Mieluummin lähdin alkuillasta lenkille ja otin loppuillan rennosti. Koti-ikävä iski astetta pahemmin ku pääsin lenkiltä kotiin, en tie minkä takia. Voi hyvin olla et olin jo siinä vaiheessa iltaa niin väsynyt et tunteet purkautui sen takia voimakkaasti tai sit kyse oli jostain muusta. Tai no okei, osaltaan toi oli mun omaa vikaa ku aloin kuuntelemaan sellasia biisejä, jotka saa mut lähes aina itkemään. Toi tunteiden purkautuminen oli kuitenkin vaan hyvä juttu, koska se helpotti mun oloa tosi paljon. 

Sopivasti aihepiiriin liittyen listaan tähän biisit, joita tulee kuunneltua koti-ikävän iskiessa ja jotka muistuttaa mua Suomesta:

• Keane - Somewhere only we know
• Anssi Kela - Nummela
• Haloo Helsinki! - Maailman toisella puolen
• Avril Lavigne - Wish you were here
• SMG - Vieläkö soitan banjoa?
• Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
• Coldplay - In my place
• James Blunt - Stay the night
• Sunrise Avenue - Hollywood hills
• Egotrippi - Matkustaja
• Beyoncé - Halo
• Sara - Rauhan aika
• G-Powered - Kotiin
• Eppu Normaali - Vuosi 85
• Simple Plan - Everytime
• Brandon Flowers - Only the young

Joistakin noista biiseistä on tosi vaikea sanoa miks ne kolahtaa niin voimakkaasti. Joistakin biiseistä tulee mieleen muistot ja tietyt ihmiset mut tossa listassa on myös monta sellasta biisiä, jotka vaan uppoo muhun ilman et niihin liittyis mitään konnotaatioita.

Päätän tän postauksen yhteen kuvaan, joka herättää mussa itsessäni ainakin paljon ajatuksia. Mukavia viikonloppuja kaikille tasapuolisesti täältä Keski-Euroopasta! :)  

Kuukausi mennyt, montako vielä jäljellä?

Ciao!

Uskokaa tai älkää: tasan kuukausi sitten tulin Italiasta junalla Innsbruckiin. Mulla itelläni on tällä hetkellä sellanen fiilis et siitä ois ainakin kaks kuukautta! Tän ekan kuukauden aikana on kyl ehtinyt tapahtua ihan hirveesti kaikenlaista, joten mulla tulee olemaan harvinaisen mielenkiintoiset 10 kuukautta edessä täällä. Ja pakko sanoa et tää on ensimmäinen bloggaus, jossa voin sanoa et alan vihdoin kotiutua tänne. Sopeutumisprosessi ollut jo pitkään meneillään mut oman asenneongelmani takia alan nyt vasta löytämään omaa paikkaani. Tajusin tossa yks päivä et tää mun vaihto menee oikeesti niin hukkaan jos jatkan negatiivista ajattelua ja kiukuttelua. Paljon mieluummin otan tästä reissusta kaiken mahdollisen irti ja pyrin ajattelemaan positiivisesti. Kuulostaa harvinaisen yksinkertaiselta ja sitä se oikeastaan onkin, vaikka mulla näin kauan kestikin tajuta se.

      

Täällä vietettiin eilen itsenäisyyspäivää ja mullehan se tiesi vapaapäivää, taas kerran. Käytin vapaapäivän hyödyksi ja lähdin yhden toisen suomalaisen kanssa kiertämään kaupunkia. Suunnattiin Innsbruckin ehkäpä suurimpaan museoon, Landesmuseumiin, koska eilen kaikkiin kaupungin museoihin oli ilmainen sisäänpääsy. Päivän saldoks todellakin jäi vain se yks museo, koska meistä kumpikaan ei oo mitenkään suuri museofani. Oli kuitenkin ihan jees käydä täällä edes jossain museossa ja saihan tohonkin kummasti aikaa kulumaan. Aika yllättävää oli kyl se, miten paljon väkeä oli eilen liikenteessä, vaikka olikin juhlapäivä. Ei siis mikään ihme et oli vaikea löytää kahvilaa, jossa ois ollut tilaa. Kaduilla vallitsi jotenkin hirveän harras ja jotenkin aika jouluinen tunnelma ku vanhakaupunki oli täynnä laulavia kuoroja. Kiinnostais tietää miten itävaltalaiset noin muuten juhlii itsenäisyyttään, tuskin ainakaan kattomalla Linnan juhlia telkkarista. :)

Alkuillasta kävin vääntöä itteni kanssa et lähdenkö salille vai lenkille. Lopulta päätin sit lähtee lenkille ja hyvä et lähdin. Aattelin ensin et lähden yliopistolta kiertään jotain opastettua reittiä mut koska en pimeäs opasteita sille reitille löytänyt, jonka oisin halunnut käydä juoksemas, lähdin spontaanisti tutkimaan kaupunginosia, joissa en oo viel käynyt. Loppujen lopuks löysin itteni Alpenzoon edestä, joka sijaitsee tuolla rinteessä. Sinne päästyä olo oli kyl loistava ja ne maisemat .. oli jotain ihan mieletöntä. Siin vaiheessa mietin et voiko oikeesti olla kauniimpaa näkyä. Voin vaan kertoa et sitä näkyä katselles jopa mä menin aivan sanattomaks. (ja tällasta ei tapahdu kyl kovin usein) Nyt tiedän ainakin, missä kannattaa jatkossa käydä. Reitti alas oli varsin mutkainen mut eipä siinä ehtinyt niitä mutkia hirveesti ihmetellä ku olin ihan yhdessä hujauksessa alhaalla. :) Puolentoista tunnin lenkin päätteeks tulin harvinaisen tyytyväisenä kotiin ja kas kummaa, uni maittoi tommosen päivän jälkeen harvinaisen hyvin.

Tähän loppuun linkkaan teille biisin, jonka nimi kuvaa varsin hyvin mun fiiliksiä:

http://www.youtube.com/watch?v=dvgZkm1xWPE&ob=av2n

This is Innsbruck!

Moikka ja kivaa viikon alkua sinne Suomeen!

Aattelin heittää tänne blogiin nyt kuvamateriaalia, koska sitä jotkut on kyselly. Antaa siis kuvien kertoa, millanen paikka Innsbruck on! :)

Piti ottaa kuva aidan takana olevista vuorista ja parista lentokoneesta mut käy se näinkin :)

Saapui se syksy vihdoin tännekin.

Anichstraße

Miten ihmeessä päädyin hautausmaalle kuvaamaan? Dunno.

Vanhakaupunki

Dr. Stumpf-Straße eli siis: Kotikatu :)

P.S. Pahoittelut siitä et osa kuvista on kokoluokkaa millimetri x millimetri, tää blogi ei selvästikään halua tehdä mun kans yhteistyötä. :)

211011

Cíao!

Tiistain ysäribileistä selvitty varsin kunnialla, vaikka aika kreisi ilta olikin. Facebookin mukaan siel oli about 750 henkeä ja olo oli kyl sen mukainenkin. Liikkuminen oli tosi työlästä, koska paikka oli oikeesti niin täynnä kuin olla vaan voi. Ei siis mikään ihme et osa illasta meni kirjaimellisesti ihmisten tönimiseen. Täällä on sen saanut huomata et kaikissa bileissä ihmiset vaan röyhkeesti tönii ja työntää toisiaan suuntaan sun toiseen eikä käytä pahemmin aikaa anteeksipyytelyyn. Siitä huolimatta ysäribileissä oli kyl älyttömän hauskaa, porukka oli ihan messissä ja laulo ysäreitä varsin äänekkäästi koko illan. Koska harvoin on tilaisuutta pukeutua ja meikata ittensä aivan idiootin näköseks niin käytin ysäribileet täysin hyödykseni. Pinkki hikipanta päässä ja Adidaksen pinkit tennarit jalassa oli harvinaisen viihdyttävää olla, unohtamatta överiksi vedettyjä pinkkejä luomivärejä. Oon suorastaan yllättynyt et toi mun pinkki hikipanta tuli mun mukana vielä illan päätteeksi kotiin, sen verran monta kertaa se meinattiin repiä mun päästä. :D

Tähän väliin pakko listata omat lempparit 90-luvulta: (ei oo mitenkään järjestyksessä)

• Los del Rio - Macarena
• Eiffel 65 - Blue
• Hanson - Mmm'bop
• Rednex - Cotton eye joe
• Darude - Sandstorm
• Spice Girls - Wannabe
• Backstreet Boys - Everybody ( + muut Bäkkäreiden ysärit )
• Lou Bega - Mambo # 5
• Aqua - Barbie girl
• Mascara - Erittäin hyvä ellei täydellinen
• Fool's Garden - Lemon tree
• Celine Dion - My heart will go on
• Seal - Kiss from a rose
• Bon Jovi - It's my life
• Baby, one more time (mistähän johtu et soi bileissä ensimmäisenä)
• Scatman John - Scatman
• No Doubt - Don't speak
• Bonfunk Mc's - Freestyler
• Coolio - Gangsta's paradise
• Joan Osborne - One of us
• Movetron - Romeo ja Julia
• Madonna - Frozen
• Whitney Houston - I will always love you
• Haddaway - What is love?

Mun oli tarkoitus kirjoitella tänään myös muutakin tänne mut tää blogi kusee jotenkin niin läheskään koko teksti ei jostain syystä tullut tänne. Yritän huomenna kirjoitella uudemman kerran tänne vapaa-ajan vietosta täällä Innsbruckista + kaupungin yöelämstä ja sen sellaisesta. :)

Siispä, bis bald!

 

Liebe Grüße aus Innsbruck!

Servus ja terkkuja jälleen täältä laskettelijoiden paratiisista!

Näin uuden viikon kunniaksi aattelin taas päivitellä kuulumisia. Laskeskelin tossa et oon ollut täällä semmoset 2,5 viikkoa, mikä tuntuu kauheen vähältä. Jotenkin tuntuu et sitä ois ollu paikan päällä jo ainakin kuukauden päivät. Johtuu ehkä siitä et mun suhde Innsbruckia kohtaan on sen alun hypettelyn jälkeen muuttunut aika olennaisesti eikä mitenkään hyvällä tavalla. Toisinaan sitä vaan miettii " Vitsit miten siistiä " mut toisinaan taas iskee pieni kaipuu takas Suomeen. Olettaisin tän pienoisen masennuksen menevän kuitenkin ohi, kun sitä löytää oman paikkansa ja sopeutuu tänne. Lähinnä tässä vaan ihmettelen sitä, miten sitä sopeutumista ei oo mun tapaukses viel tapahtunut, oonhan kuitenkin kuitenkin maailmaa jonkin verran nähnyt. Toi seikka ahdistaa aika paljon mut toisaalta, onhan mulla tässä aika paljon aikaa vielä sopeutumiselle.

Sain orientaatiokurssilla ennen lähtöä lapun, johon on listattu neljä erilaista vaihetta, jotka suurin osa vaihtareista käy vaihdon aikana läpi. Oon ite todennäköisesti ohittanut sen ekan vaiheen (alun euforia) ja pysähtynyt vaiheeseen nro 2: ärtymys. Tuntuu et tällä hetkellä pienetkin asiat on kuin maailmanloppu saati sitten jotkut vähän isommat jutut, kuten netti. (jota mulla siis ei oo vieläkään.) Oon kyl tottunut jo siihen et saan roudata monta kertaa viikossa koneen yliopistolle omaa nettiä odotellessa mut kyl se välillä vieläkin saa veren kiehumaan. Onneks oon kuitenkin jo tähän mennessä saanut niin monta kertaa huomata et täällä asiat harvemmin menee niin kuin ite on etukäteen suunnitellut niin tähän on ehtinyt jo aika tottunut. Toinen ärtymyksen aihe on ollut pitkään opinnot. Opintopisteiden määrä on saanut mut melkein repimään hiuksia päästä, koska niitä on ollut niin vähän tarjolla. Useimmat saksan kurssit on vaan yksinkertaisesti vaihtareille liian vaikeita, joten valinnanvaraa ei hirveesti oo ollut. Sain kuitenkin ilmoittauduttua tänään yhdelle kielikeskuksen saksan kurssille, josta saa 6 opintopistettä. Vaikka kurssin taso ei olekaan se, mikä sen pitäis olla, niin kummasti tää huojentaa kuitenkin mun oloani.

Yleisesti ottaen mun elämä täällä Innsbruckissa (tai Ibk:ssa) on hyvin tavallista opiskelijan arkea: opiskelua, harrastuksia, uusia ihmisiä ja kaikenlaisia tapahtumia. Bilehileille täällä ois aktiviteettiä vaikka joka päivälle mut itellä loppuu kyl kunto jossain vaihees viikkoa kyl kesken. Viikonloppuina tulee käytyä aika paljon ulkona mut viikolla ei jotenkin jaksa. Huomenna ois kuitenkin tiedossa jotkut ysäribileet, jotka täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa.

Loppukevennykseksi voisin ilmoitella et vaiks alkuun manasin, etten oo todellakaan tulossa jouluksi Suomeen, niin oon nyt kuitenkin tulossa loppujen lopuksi pyhiä sinne suuntaan viettelemään. Tarkoista päivistä en tie viel mitään mut ilmoittelen niitä sit heti, kun tiedän paremmin. :)

Mukavaa lokakuun viikkoa sinne Suomeen, Pfiat di!

P.S. Kuvia tulee lisää, kun vaan saan aikaseks ottaa kameran mukaan reissuille. :)

Let it snow, let it snow, let it snow.

Säätiedotus piti kuin pitikin paikkansa: Vuorille satoi taas lunta, onneks ei ihan vielä kaupunkiin. :) Täytyy kyl sanoo et tää Innsbruckin sää on aivan Suomeen verrattavissa. Eilen oli viel aika kesäinen ja aurinkoinen päivä, tänä aamuna sen sijaan satoi vettä kaatamalla ja oli aika viileää.

Mulla oli tosiaan keskiviikkona yks luento ja eilen aamulla yks tunti, joten tunneilla ei oo hirveesti tullut istuttua. Näin perjantaisin mulla ei oo tunteja ollenkaan joten toistaiseksi on kyl ollut aika rentoa. Mut eipä toi kyl haittaa yhtään, pitkä viikonloppu on just hyvä!

Viime bloggaukseen nähden fiilis on huomattavasti parempi. Olin eilen Erasmus-vaihtareille järjestetyllä baarikierroksella ja oli kyl tosi hauska ilta! :) Vihdoin sitä pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin ja kehittämään kielitaitoa. Ilta meni ihan mukavasti kolmen kielen voimin. Välillä oli vähän kieli solmus ku piti vaihtaa keskustelukieltä niin nopeesti mut yllättävän hyvin selvisin.

Viikonlopulle ei oo toistaiseksi mitään suunnitelmia mut toivon mukaan niitä jostain vielä ilmaantuu. Tai noh, olishan mulla Ikean huonekalujen kasailua mut ei jotenkin jaksa inspata yhtään. Pitää viimeistään huomenna yrittää vähän ees motivoida itteensä et kämppä alkais jossain vaiheessa näyttään oikeesti kodilta. (tällä hetkellä jotain aivan muuta)

Oon niin loistavasti varautunut tähän sadekeliin et parempi lähtee tästä melkein ostamaan sateenvarjoa.
Mukavia viikonloppuja ihmiset ja paljon terkkuja täältä Alppien keskeltä! :)

Ja hei, vielä kun muistan: Jos joku suunnittelee pientä trippiä Innsbruckiin niin kannattaa käydä tsekkaamassa Blue1:n menossa oleva kampanja. (mm. meno-paluu Müncheniin alk. 158 €)

Ennen tunnin alkua oli just sopivasti aikaa räpsiä muutama kuva :)

Innsbruckin keskusta 061011

Näkymä ikkunasta oli aikaisempaan verrattuna varsin  erilainen. 

Vuorten huiput lumen peitossa. 071011

Keski-Euroopan mäkiviikkoa odotellessa :) 

Let it snow, let it snow, let it snow.

Säätiedotus piti kuin pitikin paikkansa: Vuorille satoi taas lunta, onneks ei ihan vielä kaupunkiin. :) Täytyy kyl sanoo et tää Innsbruckin sää on aivan Suomeen verrattavissa. Eilen oli viel aika kesäinen ja aurinkoinen päivä, tänä aamuna sen sijaan satoi vettä kaatamalla ja oli aika viileä. 

Mulla oli tosiaan keskiviikkona yks luento ja eilen aamulla yks tunti, joten tunneilla ei oo hirveesti tullut istuttua. Näin perjantaisin mulla ei oo tunteja ollenkaan joten toistaiseksi on kyl aika rentoa. :) 

Finally @ Innsbruck!

Grüß Gott ja terkut Innsbruckista! :)

Oon ollut täällä paikan päällä jo kohta viikon ja nyt vasta pääsen kirjoittamaan ekaa virallista bloggausta. Koska mulla ei oo vielä omaa nettiä niin piti tulla yliopistolle kirjoittelemaan. :)

Ensimmäinen viikko Innsbruckissa on ollut varsin hämmentävä, koska kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Niin kuin jotkut teistä jo tietää niin kaikki täällä ei todellakaan oo mennyt putkeen mut nyt asiat alkaa rullaamaan paremmin. Kerron vaikka näistä alun kommelluksista paremmin vaiks sitten, kun saan oman mokkulan. (hyvällä tuurilla ens viikon alussa.)

Mulla olis tänään tossa parin tunnin päästä kurssin Grundlagen der Kulturwissenschaft (=kulttuuritieteen perusteet auf Finnisch) eka luento ja kieltämättä vähän jäntskättää. Jotenkin sitä ei yhtään osaa ajatella mitä on vastassa mut jos ekasta luennosta selviäis niin ois aika jees. :) Pääsin vasta eilen valkkaamaan ja kattomaan mun kursseja netin kautta mut onneks monelle kurssille pystyi vielä ilmoittautumaan, ettei ihan kaikkien ilmoittautumisaika ollu vielä mennyt umpeen. 

Noin yleisesti ottaen fiilikset tän menneen viikon aikana on heitelly tosi paljon. Alussa sitä oli aivan fiiliksis ku kaikkialla on niin nättiä ja ihan sama minne päin katsoo niin Alpit on vastassa. Siihen kuitenkin tottui harvinaisen äkkiä ja muutenkin alun innostus latistu tosi nopeesti. Tällä hetkellä monet jutut ahdistaa mut eiköhän tää tästä, ehkä tää on vaan sitä " kulttuurishokkia. " Pitää vaan löytää oma paikkansa tääl ja tutustua uusiin ihmisiin. 

Ja niille, jotka niitä kuvia on kyselly, niin tässäpä niitä ois muutama. :)

Näkymä mun keittiön ikkunasta :) 

Inn-joki, jonka rantaa pitkin menee huiput lenkkireitit :) 

Goldenes Dachl-Kultainen katto

Oispa Suomessakin tällasia taloja.