Ciao!
Uskokaa tai älkää: tasan kuukausi sitten tulin Italiasta junalla Innsbruckiin. Mulla itelläni on tällä hetkellä sellanen fiilis et siitä ois ainakin kaks kuukautta! Tän ekan kuukauden aikana on kyl ehtinyt tapahtua ihan hirveesti kaikenlaista, joten mulla tulee olemaan harvinaisen mielenkiintoiset 10 kuukautta edessä täällä. Ja pakko sanoa et tää on ensimmäinen bloggaus, jossa voin sanoa et alan vihdoin kotiutua tänne. Sopeutumisprosessi ollut jo pitkään meneillään mut oman asenneongelmani takia alan nyt vasta löytämään omaa paikkaani. Tajusin tossa yks päivä et tää mun vaihto menee oikeesti niin hukkaan jos jatkan negatiivista ajattelua ja kiukuttelua. Paljon mieluummin otan tästä reissusta kaiken mahdollisen irti ja pyrin ajattelemaan positiivisesti. Kuulostaa harvinaisen yksinkertaiselta ja sitä se oikeastaan onkin, vaikka mulla näin kauan kestikin tajuta se.
Täällä vietettiin eilen itsenäisyyspäivää ja mullehan se tiesi vapaapäivää, taas kerran. Käytin vapaapäivän hyödyksi ja lähdin yhden toisen suomalaisen kanssa kiertämään kaupunkia. Suunnattiin Innsbruckin ehkäpä suurimpaan museoon, Landesmuseumiin, koska eilen kaikkiin kaupungin museoihin oli ilmainen sisäänpääsy. Päivän saldoks todellakin jäi vain se yks museo, koska meistä kumpikaan ei oo mitenkään suuri museofani. Oli kuitenkin ihan jees käydä täällä edes jossain museossa ja saihan tohonkin kummasti aikaa kulumaan. Aika yllättävää oli kyl se, miten paljon väkeä oli eilen liikenteessä, vaikka olikin juhlapäivä. Ei siis mikään ihme et oli vaikea löytää kahvilaa, jossa ois ollut tilaa. Kaduilla vallitsi jotenkin hirveän harras ja jotenkin aika jouluinen tunnelma ku vanhakaupunki oli täynnä laulavia kuoroja. Kiinnostais tietää miten itävaltalaiset noin muuten juhlii itsenäisyyttään, tuskin ainakaan kattomalla Linnan juhlia telkkarista. :)
Alkuillasta kävin vääntöä itteni kanssa et lähdenkö salille vai lenkille. Lopulta päätin sit lähtee lenkille ja hyvä et lähdin. Aattelin ensin et lähden yliopistolta kiertään jotain opastettua reittiä mut koska en pimeäs opasteita sille reitille löytänyt, jonka oisin halunnut käydä juoksemas, lähdin spontaanisti tutkimaan kaupunginosia, joissa en oo viel käynyt. Loppujen lopuks löysin itteni Alpenzoon edestä, joka sijaitsee tuolla rinteessä. Sinne päästyä olo oli kyl loistava ja ne maisemat .. oli jotain ihan mieletöntä. Siin vaiheessa mietin et voiko oikeesti olla kauniimpaa näkyä. Voin vaan kertoa et sitä näkyä katselles jopa mä menin aivan sanattomaks. (ja tällasta ei tapahdu kyl kovin usein) Nyt tiedän ainakin, missä kannattaa jatkossa käydä. Reitti alas oli varsin mutkainen mut eipä siinä ehtinyt niitä mutkia hirveesti ihmetellä ku olin ihan yhdessä hujauksessa alhaalla. :) Puolentoista tunnin lenkin päätteeks tulin harvinaisen tyytyväisenä kotiin ja kas kummaa, uni maittoi tommosen päivän jälkeen harvinaisen hyvin.
Tähän loppuun linkkaan teille biisin, jonka nimi kuvaa varsin hyvin mun fiiliksiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti