It's all about the attitude.

Moikka!

Koska tossa viikonlopun aikana luovuus pääsi valloilleen (jo oli aikakin), päätin ruveta sisustamaan mun varsin karun näköistä luukkua. Tähän projektiin sain ideoita korteista, joissa on aforismeja / sanontoja. Ensimmäiset hommasin perjantaina mut sen jälkeen niitä on kertynyt " muutama " lisää.

" Siitä se ajatus sitten lähtikin: "

Jeder Tag, an dem du nicht lächelst, ist ein verlorener Tag.

Gar nichts tun, das ist die allerschwierigste Beschäftigung und zugleich diejenige, die am meisten Geist voraussetzt.

Zeit für sich, Freundschaft, Liebe, Gesundheit und das Gefühl, gebraucht zu werden. Das sind die Bausteine für ein erfülltes Leben.

Zum Herzen führen nicht große Strassen, nur kleine und stille Wege.

Zusammen ist die Welt doppelt so schön, doppelt so groß und doppelt so aufregend.

Glück ist das Einzige, was wir anderen geben können, ohne es selbst zu haben.

Monde und Jahre vergehen, aber ein schöner Moment leuchtet das ganze Leben hindurch.

Um ruhig zu sein, muss der Mensch nicht denken, sondern träumen.

Es ist eine der schönsten Künste, Brücken zu bauen, damit die Menschen trockenen Fußes zueinander finden.

Freundschaft ist die Würze des Lebens.

Ja koska kääntäminen tosiaankaan ei oo mun mikään vahvin ala, niin taidan jättää käännökset vallan omaan arvoonsa. Oletan et Google Translatorkin osaa kääntää mua paremmin nää. :) Osa näistä kääntyy hyvinkin helposti ja mutkattomasti suomeks mut monessa saa miettiä lauserakenteet aivan uudestaan, jotta käännöksestä tulee järkevä.

Tää maanantai on nykyisin niin sählinkipäivä et tää bloggaus jää lyhyeks. Mulla on ollut tänä aamuna eka tunti 8.30-10.00 ja vielä ois tälle päivälle yks tunti 18.30-19.00. Ton viimeisen tunnin jälkeen miitataan parin suomalaisen kans ja maskeerataan ittemme Halloween-partyja varten. Monet teistä juhli sitä varmaan jo viikonloppuna mut täällä partyt on vasta tänään. Eikä kyl mun tapaukses ainakaan haittaa yhtään, sillä mulla on seuraavat kaks päivää lomaa. (pyhäinpäiviä vissiin taas tiedossa.)

Tän postauksen päätteeks pakko kertoa jotain sellasta, mikä ei tähän aiheeseen (eikä mihinkään tässä bloggauksessa mainittuun) liity sit kyl yhtään mitenkään. Tein tossa lauantaina jotain, mitä en oo ikinä tehnyt aikasemmin: minä, epäurheilija, juoksin elämäni pisimmän lenkin ja kilometrejä kertyi 17-18 kilsaa. Aattelin ensin lähteä about tunnin mittaiselle lenkille mut kummasti siel menikin sit suurinpiirtein tunti ja 45 minsaa. Yllättävää sikäli oli se et ton reissun jälkeen ei ollut kyl yhtään väsynyt olo, päinvastoin. Ehkä mun vuosia kestänyt säännöllinen lenkkeily ei sittenkään oo mennyt ihan hukkaan. Lauantaina alkoi kyl haave puolimaratonin juoksemisesta herätellä itseään henkiin. Maybe someday. :)

Mutta, viettäkäähän ihmiset mukava lokakuun viimeinen päivä + kivaa marraskuuta sinne kotoisaan Suomeen!

Love ya guys.

Terkuin,

Sonja