Servus ja terkkuja jälleen täältä laskettelijoiden paratiisista!
Näin uuden viikon kunniaksi aattelin taas päivitellä kuulumisia. Laskeskelin tossa et oon ollut täällä semmoset 2,5 viikkoa, mikä tuntuu kauheen vähältä. Jotenkin tuntuu et sitä ois ollu paikan päällä jo ainakin kuukauden päivät. Johtuu ehkä siitä et mun suhde Innsbruckia kohtaan on sen alun hypettelyn jälkeen muuttunut aika olennaisesti eikä mitenkään hyvällä tavalla. Toisinaan sitä vaan miettii " Vitsit miten siistiä " mut toisinaan taas iskee pieni kaipuu takas Suomeen. Olettaisin tän pienoisen masennuksen menevän kuitenkin ohi, kun sitä löytää oman paikkansa ja sopeutuu tänne. Lähinnä tässä vaan ihmettelen sitä, miten sitä sopeutumista ei oo mun tapaukses viel tapahtunut, oonhan kuitenkin kuitenkin maailmaa jonkin verran nähnyt. Toi seikka ahdistaa aika paljon mut toisaalta, onhan mulla tässä aika paljon aikaa vielä sopeutumiselle.
Sain orientaatiokurssilla ennen lähtöä lapun, johon on listattu neljä erilaista vaihetta, jotka suurin osa vaihtareista käy vaihdon aikana läpi. Oon ite todennäköisesti ohittanut sen ekan vaiheen (alun euforia) ja pysähtynyt vaiheeseen nro 2: ärtymys. Tuntuu et tällä hetkellä pienetkin asiat on kuin maailmanloppu saati sitten jotkut vähän isommat jutut, kuten netti. (jota mulla siis ei oo vieläkään.) Oon kyl tottunut jo siihen et saan roudata monta kertaa viikossa koneen yliopistolle omaa nettiä odotellessa mut kyl se välillä vieläkin saa veren kiehumaan. Onneks oon kuitenkin jo tähän mennessä saanut niin monta kertaa huomata et täällä asiat harvemmin menee niin kuin ite on etukäteen suunnitellut niin tähän on ehtinyt jo aika tottunut. Toinen ärtymyksen aihe on ollut pitkään opinnot. Opintopisteiden määrä on saanut mut melkein repimään hiuksia päästä, koska niitä on ollut niin vähän tarjolla. Useimmat saksan kurssit on vaan yksinkertaisesti vaihtareille liian vaikeita, joten valinnanvaraa ei hirveesti oo ollut. Sain kuitenkin ilmoittauduttua tänään yhdelle kielikeskuksen saksan kurssille, josta saa 6 opintopistettä. Vaikka kurssin taso ei olekaan se, mikä sen pitäis olla, niin kummasti tää huojentaa kuitenkin mun oloani.
Yleisesti ottaen mun elämä täällä Innsbruckissa (tai Ibk:ssa) on hyvin tavallista opiskelijan arkea: opiskelua, harrastuksia, uusia ihmisiä ja kaikenlaisia tapahtumia. Bilehileille täällä ois aktiviteettiä vaikka joka päivälle mut itellä loppuu kyl kunto jossain vaihees viikkoa kyl kesken. Viikonloppuina tulee käytyä aika paljon ulkona mut viikolla ei jotenkin jaksa. Huomenna ois kuitenkin tiedossa jotkut ysäribileet, jotka täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa.
Loppukevennykseksi voisin ilmoitella et vaiks alkuun manasin, etten oo todellakaan tulossa jouluksi Suomeen, niin oon nyt kuitenkin tulossa loppujen lopuksi pyhiä sinne suuntaan viettelemään. Tarkoista päivistä en tie viel mitään mut ilmoittelen niitä sit heti, kun tiedän paremmin. :)
Mukavaa lokakuun viikkoa sinne Suomeen, Pfiat di!
P.S. Kuvia tulee lisää, kun vaan saan aikaseks ottaa kameran mukaan reissuille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti