Moikka ja terkut .. mistäs muualtakaan kuin Kankaanpäästä.
On kyl ihan kreisiä olla Suomessa. Oon tän koko viikon ollut aivan ihmeissäni ja hämmennys jatkuu edelleen. Innsbruckissa mulla oli niin kiireistä, etten oikeastaan ehtinyt hirveästi ajattelemaan tätä Suomen visiittiä. Ja voin kyl sanoa, että viimeiset pari päivää oon ollut aivan kujalla. Missä mä oon, missä on vuoret?
Vähitellen alan tottua ajatukseen, että oon ens kuun kolmanteen päivään asti Suomessa. Mulla on täällä porukoiden luona ollut tosi paljon aikaa miettiä ja käsitellä tätä pikkuruisessa päässäni, mikä on sinänsä ollut ihan kiva juttu. Toisaalta olisin toivonut, että mulla olisi täällä vähän enemmän tekemistä. Mutta mikäs tässä ollessa. :)
Monet teistä tietää, että mun koko elämä vietti varsin ruhtinaalliset pari päivää pakastimessa. Ne pari päivää oli kyl aika tuskalliset, koska koko ajan piti miettiä, mitä voin tehdä ja mitä mulla EI ole siellä pakastimessa + olisko sinne pitänyt laittaa vielä jotain uutta. Nyt kun kamat on otettu pakastimesta, oon saanut elämäni takaisin .. kirjaimellisesti. Tää on kyl ollut sellainen kokemus, etten halua kokea tätä enää ikinä uudestaan. Sen verran paljon energiaa tähän koko projektiin on kulunut niin Innsbruckissa kuin täällä Suomessakin.
Rehellisesti sanottuna hymyilin eilen ensimmäisen kerran tällä viikolla. Kävin siis eilen uimahallissa vesijuoksemassa ennen kuin uimahalli pisti ovensa kiinni joulun ajaksi. Pukukopeilla törmäsin kolmeen ala-asteikäiseen kaverukseen, joiden jutut sai mut hymyilemään. Aihepiirit " Kestä sä tykkäät? " " Aijjaa, Arttu tykkäs muuten susta tossa viime keväänä " tuntuivat harvinaisen kaukaisilta, mutta silti niiden juttujen kuuleminen pitkästä aikaa oli aika viihdyttävää. (Niin ja siis yksi tytöistä käytti sanaa kestä, ei kenestä. Kieltenopiskelijan korvaan toi sälähti samantien.) Ton keskustelun epäilemättä paras lausahdus oli jotain tämän suuntaista " Mitä hyötyä on valvomisesta? Se on ihan tyhmää. " Teki mieli vastata tohon " Ei siitä kyl mitään hyöytä oo, mut joku siinä valvomisessa silti viehättää. " Jotenkin musta tuntuu, että ton tytön mieli muuttuu vielä jossain vaiheessa. Varsinkin kun sen kaverit niin ylisti valvomista ja kävi suoranaista kilpailua keskenään siitä, kuka saa esimerkiksi arkisin valvoa pisimpään. Tällaisia keskusteluja kun pääsisi seuraamaan useammin niin olisi kyl aivan huippua. :)
Nyt kun oon saanut elämäni takaisin, onkin hyvä alkaa etsimään sitä joulun tunnelmaa. Oon sitä jo etsiskellyt muun muassa musisoimalla ja vähitellen se on alkanutkin löytymään. On ollut kiva soittaa pianoa ja laulaa pitkästä aikaa. Jotenkin musta tuntuu siltä, että oon itse ainut, joka siitä on nauttinut. Mun kissa nimittäin on luimaissut joka kerta samantien toiseen päähän taloa, kun oon aloittanut. :D Varmaan olettaa, että lopetan soittamisen, kun huomaan sen tekevän noin mutta ehei. Näin 3 kuukauden tauon jälkeen on pakko edes vähän soitella ja mitäs muutakaan kuin joulubiisejä.
Toivottelen teille kaikille tasapuolisesti superhyvää joulua!
Linkkinä vielä mun oma joululaulusuosikki :) Ja kyseessä epäilemättä paras tulkintakin.
http://www.youtube.com/watch?v=fegPOSlYO_c
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti