When I'm falling down, will you pick me up again?

Pienen tauon jälkeen voisi olla korkea aika jälleen herätellä tätä blogia henkiin. Pahoittelut siitä, että tän kirjoittaminen on hetkellisesti vähän jäänyt, mutta kaikkeen on syynsä.

Myönnän olevani tällä hetkellä henkisesti niin väsynyt, etten oo saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään enkä laittaa kuvia. Hirveästi en oo viime aikoina nukkunut siihen nähden, paljonko mun oikeasti pitäisi nukkua, jotta oisin hyvässä tikissä. En voi kuitenkaan sanoa olevani surullinen. Tuntuu vaan edelleen siltä, että mun persoona on onnistunut piilosleikissä löytämään sen verran hyvän piilon, etten oo vieläkään löytänyt sitä. Ja kas yllättäen, nykyisin on jotenkin kauhean yksinäinen olo. Tuleehan sitä tietty perheen ja kavereiden kanssa juteltua koneen välityksellä, mutta se ei jotenkin enää tunnu yhtään miltään.  On sellainen fiilis, että oisin ollut poissa kotoa ikuisuuden. On jotenkin niin tyhjä olo, ettei mikään oikeastaan tunnu enää yhtään miltään. Oon todennäköisesti kuitenkin jo ehtinyt tottumaan tähän fiilikseen, koska voin tästä kaikesta huolimatta sanoa olevani .. noh, ihan okei.

Niin kuin otsikostakin näkee, viime aikoina erityisen paljon on tullut kuunneltua Pendulumin Watercolouria. Tossa on sellainen biisi, joka herättää mussa tosi voimakkaan tahdonvoiman. Ja jollain hassulla tavalla aina ton biisin soidessa mulla on sellainen tunne, että mikään ei voi pysäyttää mua eikä murtaa mua. Käsittämätöntä, miten voimakkaan tunteen toi vähän reilut 5 minuuttia kestävä biisi voi aiheuttaa! Treenibiisinä Watercolour on aivan lyömätön ja koko ajan useammin se tuntuu mun kuulokkeissa soivan treenin ulkopuolellakin.

" When I'm falling down

Will you pick me up again?

When I'm too far gone

Dead in the eyes of my friends

Will you take me out of here?

When I'm staring down the barrel

When I'm blinded by the lights

When I can not see your face

Take me out of here [x4]

All I believe and all I've known

Are being taken from me, I've gotta get home

Led to a world, where worlds collide

Let the fear collapse, bring no surprise

Take me out of here

Feed the fire

Break your vision

Throw your fists up 

Come on with me

[4x]

Just stay where you are

Let your fear subside

Just stay where you are

If there's nothing to hide

Feed the fire

Break your vision

Throw your fists up

Come on with me

[6x] "

Jatkan tätä avautumista vielä seuraavassa postauksessani. Luvassa myös ainakin jonkinlainen matkaraportti viime viikonlopun mahtavasta Budapestin reissusta, unohtamatta matkakuvia. (varautukaa nauramaan.) Huomasin äskettäin myös sellaisen pikkujutun, että mulla on hirveä määrä kuvia kamerassa, jotka mun on jo ajat sitten pitänyt julkaista. Pitäisi tässä kiireiden keskellä saada jossain vaiheessa aikaiseksi tehdä sellanen kuvakollaasi, jossa on yksi kuva sieltä ja toinen täältä. Tän bloggauksen loppuun voisin kuitenkin heittää tuoreimmat kuvat. Tämmöset maisemakuvat nappasin 8. joulukuuta 2011. 

Ei takki suinkaan yhtään pullota! No eipä ihme, jos laittaa takin alle melkein koko vaatekaapin sisällön :)

I believe I can fly.

Ainoa löytämäni lenkkireitti, jonka varrella on mahdollisuus juosta muullakin alustalla kuin asfaltilla. 

<3

P.S. On mulla kaikki oikeesti siis ihan hyvin. Voipi olla, että tää väsymys saa vaan aikaan sellaisen tunteen, että kaikki kaatuu päälle. Maybe tomorrow's a better day. :)