maanantai 28. marraskuuta 2011

Lopussa kiitos seisoo

Huhhuh, olipas viikko. Ei oo sitten kyllä hetkeen ollut näin montaa sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkaa päivää putkeen. Oon koko viikon jumittanut sisällä neljän seinän sisällä, koska oon ollut niin kipeä, etten oo pystynyt edes ajattelemaan mitään lenkkeilyä tai mitään muutakaan urheiluun liittyvää. Koska nyt ollaan jo maanantain puolella niin voin sanoa, että aloitan aamuni kyl lenkillä. Mulla ois aamulla kyllä tunti mutta en vaan oikeesti nyt pysty enää pitämään näitä asioita sisälläni, pakko päästä purkamaan johonkin.

Uskokaa tai älkää, tästä viikosta oli myös hyötyä. Sain tossa juuri äsken sellasen kuningasidean, ettei muusta väliä. En vielä paljasta teille, mistä on kyse mutta kirjoittelen aiheesta tänne mahdollisimman pian. Pitää ottaa ensin asioista kunnolla selvää, koska tää aihe on mulle itsellenikin hieman vieras.

Kirjoittelen teille vaikka huomenna paremmin fiiliksiäni ja kuulumisia. Nyt oon niin väsynyt ja aika sekaisin niin ehkä kaikkien kannalta parempi, etten ala kirjoittelemaan tänne ihan mitään höpöjä.

Vielä ennen kuin lopettelen niin miettikää: Ammattitestin mukaan mun tuleva ammatti ois psykologi .. Niin siis mitä? Krhm, interesting.

Ja ennen kuin unohdan tän hyvinkin tärkeän lauseen, niin haluan kiittää kaikkia mun parhaita kavereita siitä, että ootte olemassa. En vaan oikeesti tiedä, mitä tekisin ilman teitä. Älyttömän paljon kiitoksia siitä, että teidän kanssa voi jakaa kaikki ilot ja surut ja ennen kaikkea: Kiitos siitä, että oikeesti välitätte. Vaikka oonkin tällanen jäärä, joka täällä maailmalla palloilee pitkiäkin aikoja putkeen, niin ootte mulle oikeesti tosi rakkaita. En vaihtaisi teitä mihinkään, ikinä.

Superisti terkkuja seuraavien linkkien myötä täältä Innsbruckista,

Sonja

http://www.youtube.com/watch?v=hLQl3WQQoQ0
http://www.youtube.com/watch?v=xBcMKwbMEcQ
http://www.youtube.com/watch?v=XAbcgmwq3EU

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti