Toi bloggaus herätti mussa älyttömän paljon ajatuksia ja sai melkein jopa loppujen lopuksi itkemään. Näin ollen voidaan siis sanoa et kyseinen postaus on todellakin onnistunut. Bloggauksen luettuani kuuntelin vielä muutaman kerran volat kaakossa Tinakenkätyttöä ja kummasti sitä herkistyi. Teki ihan mieli laulaa Kaija Koon kanssa koko biisi läpi mut noh, ajattelin naapureitani lämmöllä ja päätin kerrankin olla hiljaa. :)
Myönnettäköön et toi Annan kirjoittama postaus sivuaa aihepiiriä, jota oon itsekin tässä viime aikoina miettinyt ja paljonkin. Oon siis jo vuosia sitten tajunnut maailmalla ollessani et miten paljon sitä ulkomailla oikeesti oppii sen vieraan kulttuurin lisäksi itsestään. Ei siis mikään ihme et yks mun vaihdon tavoitteista onkin et haluan käyttää tän vaihtovuoden osittain itsetutkiskeluun, koska haluan oikeesti oppia tuntemaan paremmin omaa itseäni. Yllättävän usein sitä nimittäin käy niin että elämän pyörteissä ja kiireessä ihminen kadottaa itsensä eikä enää tiedä, kuka oikeesti on. Noin on valitettavan monta kertaa käynyt myös mulle itselleni. Erityisen usein sitä menee hukkaan tilanteissa, jotka saa ihmisen vaan romahtamaan ja putoamaan kirjaimellisesti pohjalle. Tilanteissa, joissa pitää saada elämä takaisin raiteilleen, oppii itsestään melkeinpä eniten, koska sanonta " Se mikä ei tapa, vahvistaa ", todella pitää paikkansa.
Niin kuin osa teistä tietää, lähdin vaihtoon asenteella " Saksa ei oo mun juttu mut lähdetään nyt silti. " Halusin antaa saksan kielelle vielä yhden mahdollisuuden mutta jo nyt alkaa tuntua siltä, ettei tää tosiaankaan kyl ole " se mun juttu. " Vähän koomista tässä kyl on se, etten todellakaan tiedä, mikä ala ois parempi vaihtoehto. Oikeastaan paljon helpompaa ois tässäkin tapauksessa sanoa, mitä en missään nimessä halua. Lohduttavaa on kuitenkin tietää et mulla on tässä vielä paljon aikaa miettiä tätäkin aihetta, koska mullahan on vasta pieni osa vaihdosta takana. Tässä siis nähdään et mulla todella on vielä paljon opittavaa itsestäni. Mutta ei tässä kyl mikään kiire ole, ens lauantaina tulee vasta 20 täyteen. :)
Koska oon kirjoittanut tätä bloggausta valehtelematta pari tuntia (koska inspiraatio meni pari kertaa tänä aikana hukkaan), lopettelen tähän. MUTTA koska Suomessa vietetään tänään isänpäivää, en voi olla laittamatta tänne korttia, jonka lähetin tällä viikolla Suomeen. Erittäin hyvää hyvää isänpäivää kaikille isille mutta erityisesti sille omalle, maailman parhaalle iskälle! <3
Ja koska Kaija Koon Tinakenkätytön kuuntelu ei jäänyt ihan tohon mainitsemaani muutamaan kertaan, kuuluu se vielä tän postauksen loppuun.
Niin kuin osa teistä tietää, lähdin vaihtoon asenteella " Saksa ei oo mun juttu mut lähdetään nyt silti. " Halusin antaa saksan kielelle vielä yhden mahdollisuuden mutta jo nyt alkaa tuntua siltä, ettei tää tosiaankaan kyl ole " se mun juttu. " Vähän koomista tässä kyl on se, etten todellakaan tiedä, mikä ala ois parempi vaihtoehto. Oikeastaan paljon helpompaa ois tässäkin tapauksessa sanoa, mitä en missään nimessä halua. Lohduttavaa on kuitenkin tietää et mulla on tässä vielä paljon aikaa miettiä tätäkin aihetta, koska mullahan on vasta pieni osa vaihdosta takana. Tässä siis nähdään et mulla todella on vielä paljon opittavaa itsestäni. Mutta ei tässä kyl mikään kiire ole, ens lauantaina tulee vasta 20 täyteen. :)
Koska oon kirjoittanut tätä bloggausta valehtelematta pari tuntia (koska inspiraatio meni pari kertaa tänä aikana hukkaan), lopettelen tähän. MUTTA koska Suomessa vietetään tänään isänpäivää, en voi olla laittamatta tänne korttia, jonka lähetin tällä viikolla Suomeen. Erittäin hyvää hyvää isänpäivää kaikille isille mutta erityisesti sille omalle, maailman parhaalle iskälle! <3
 |
| " Miehet pitää ottaa sellaisina kuin he ovat. Mutta sellaisiksi heitä ei saa jättää. " |
Toivottavasti pääsette edes vähän jäljille, mitä halusin tässä postauksessa kirjoitella. (vaikka myönnän, sekavaa juttua tuli taas kirjoiteltua.)
Palaillaan ja muistakaa ihmiset, että ootte kaikki tärkeitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti