keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Silence in my heart

Kirjoitin tossa jokin aika sitten siitä, miten helposti ihminen kadottaa itsensä eikä enää oikein tiedä, kuka oikeesti on. Mulle kävi juurikin näin, taas kerran. 




Oon jo about vuoden verran tiennyt, että tää saksa ei oo mun juttu. Siitä huolimatta olo on jotenkin kauheen tyhjä, kun vihdoin päätin, että nyt mun pitää oikeesti tehdä asialle jotain. En mä vaan voi opiskella vuositolkulla jotain sellasta, jossa mun sydän ei oo mukana. Tässä onkin se ongelma: Mikä sitten kiinnostaisi? Ei mitään aavistustakaan. Tuntuu, etten tunne itseäni tällä hetkellä oikeesti yhtään, kun en tällaiseen kysymykseen osaa vastata. Oon sekä tosi pettynyt mutta myös hämmentynyt, koska luulin tuntevani itseni paremmin. 


Saattaa vaikuttaa siltä, että olisin jollain tavalla tyytymätön elämääni. Näin en kuitenkaan itse sanoisi, koska oon just siellä missä mun kuuluukin olla, nimittäin ulkomailla. Mulla on harrastuksia, joita mä rakastan, ihmisiä ympärillä, katto pään päällä. Vaikka oonkin tällä hetkellä aika kipeenä, en oo kuitenkaan onneton. Lähinnä mietityttää, että mitähän tässä seuraavaksi tekisi. Oon kuitenkin vaihdossa vielä monta kuukautta ja tajusin tässä vaiheessa, että mun pitäisi opiskella jotain aivan muuta kuin germanistiikkaa. 


Ainoa asia, joka mua tällä hetkellä ahdistaa, on se, etten tiedä, mitä tehdä tulevaisuudessa. Oon tällä hetkellä ikään kuin risteyksessä ja pitäisi päättää, kääntyäkö oikealle vai vasemmalle vaiko jatkaa suoraan, taakse on turha katsoa. 






Tää tilanne on kohtalaisen uusi mulle, koska osaan useimmiten kyllä oman temperamenttini ansiosta sanoa, mitä haluan ja mitä en. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä haluan tulevalta. Sen sijaan tiedostan tänkin aiheen suhteen onneksi edes jollain tavalla sen, mitä en missään nimessä halua. 


Oon miettinyt viime aikoina paljon sitä, että olisiko pitänyt esimerkiksi lukiossa panostaa kunnolla vain muutamiin aineisiin. Silloin olisi varmasti selvinnyt paremmin, mikä itseä kiinnostaa ja olisi sen mukaan sitten osannut hakeutua oikean alan opintoihin. Itse sen sijaan luin muutaman kurssin sitä ja muutaman jotain toista. Halusin pärjätä jokaisessa aineessa hyvin ja useat oppiaineet olivat mieleisiä. Mun " taktiikasta " oli se hyöty, että mun lukion päättötodistus oli varsin loistava ja kirjoituksetkin sujui varsin mallikkaasti. Mutta kumpiko loppujen lopuksi oli tärkeämpää, vähän päälle ysin keskiarvo päättötodistuksessa vai kipinä hakeutua jatko-opintoihin alalle, joka oikeasti innostaa? Siinäpä kysymys. Mulle itselleni numerot oli selvästi tärkeämpiä, huomaan sen varsin hyvin nyt. 


Myönnettäköön, että itsekin luulin ensin löytäneeni oman alani. Mutta nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, en ees ymmärrä, miten ajattelin niin. Multa on lukuisia kertoja kysytty, miksi opiskelen saksaa ja mikä siinä niin viehättää enkä oo kertaakaan osannut vastata tuohon kysymykseen, tuskin koskaan opinkaan. Itse asiassa, en edes halua enää opppia vastaamaan tuohon. En jaksa enää tätä ainaista pilkunviilausta ja kielioppisääntöjen tankkausta. Mut on luotu tekemään jotain aivan muuta. Mutta mitä, se mun on vielä selvitettävä. 




Rakas Piitulainen, tulee kova ikävä .. not. 

Oon tätä postausta kirjoittaessani kuunnellut aikamoisia fiilistelybiisejä ja yrittänyt tän valmiiksi ilman mitään sen suurempia tunnekuohuja. Pakko myöntää, että musiikin kuuntelulla todella oli rauhoittava vaikutus ja nyt tuntuu jo huomattavasti paremmalta. 

Tähän loppuun voisin heittää biisejä, jotka kuulostaa mun korvaan erityisen hyvältä tällä hetkellä. Näiden biisien voimalla jaksaa huonoinakin päivinä. 
  • Pendulum: Watercolour
  • Pendulum: The island (Part I)
  • Adele: Someone like you
  • Volbeat: Fallen
  • Darude Sandstorm
  • Haloo Helsinki: Kuule minua
  • Anssi Kela: Nummela
  • Bon Jovi: It's my life
  • Kaija Koo: Tinakenkätyttö
  • Nayer: Suavemente feat. Pitbull & Mohombi 
  • Jennifel Lopez: Papi (toi alku on niin koukuttava mut sen jälkeen lässähtää)
  • Cobra Starship: You make me feel feat. Sabi
  • Gym Class Heroes: Stereo hearts feat. Adam Levine
  • Coldplay: In my place
  • Pitbull: Hey baby feat. T-Pain
  • David Guetta: Little bad girl feat. Taio Cruz
  • Diddy Dirty Money: Coming home feat. Skylar Grey
  • Kesha: Blow
  • Rihanna: Only girl (in the world)
  • Jay-Z: New York feat. Alicia Keys
  • Adele: Set fire to the rain 
  • Poju: Poika saunoo (joo myönnetään, että lenkillä tekis mieli laulaa tätä kauheen kovaan ääneen, kun tietää, ettei kukaan tajua)
  • Maroon5: Moves like Jagger feat. Christina Aguilera
  • Pitbull: Rain over me feat. Marc Anthony
  • Avril Lavigne: Smile
  • Chisu: Sabotage
  • Pitbull: Give me everything feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer
  • Rihanna: What's my name feat. Drake
  • Avril Lavigne: Wish you were here 
  • Britney Spears: Till the world ends
  • Maija Vilkkumaa: Lottovoitto
  • PMMP: Kesäkaverit
P.S. Tossa listassa on muutama Pitbullin biisi liikaa, hyi mua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti