Pakko alkaa herättelemään tätä blogia taas pieniltä talviunilta. Oon viimeiset pari viikkoa tosiaan ollut lähes täysin hautautuneena koulukirjoihin ja tenttimatskuihin niin hirveästi ei oo ollut aikaa kirjoitella. Nyt kuitenkin tilanne on alkanut helpottua, koska eilen oli " viimeinen " tentti. Todennäköisesti saan käydä jotain tekemässä uudestaan mut noh, se on sitten sen ajan murhe. Joka tapauksessa, nyt on sitten ainakin jonkinlainen hengähdystauko opinnoista ja maaliskuun alussa alkaa kesälukukausi. :)
Oon kyl tosi helpottunut, että noi tentit sai pois päiväjärjestyksestä. Neljä tenttiä, kolme päivää = dislike. Viimeiset pari viikkoa on olleet kyl henkisesti tosi rankkoja, koska on ollut niin kamalan kova homma saada kaikki tenttimatskut luettua + tehtyä siinä samalla vielä jotain kotitehtäviä yms. Ei siis mikään ihme, että oonkin möyrinyt jossain tosi syvällä masennuksen syövereissä. Pitää toivoa että tän lukukausien välisen breikin aikana mieliala lähtis nousuun. Toisaalta, miksei lähtis? Onhan tässä vaikka mitä kaikkea tulossa. Varsin innolla odotan ensi viikolla Innsbruckiin tulevaa vierastani saapuvaksi. :) Sitä ennen kun saisi vielä koko kämpän siivottua niin ois aika jees!
Liikunnan suhteen oon pitänyt taukoa ja itse asiassa tossa tiistaina palasin treenaamisen pariin kahden viikon tauon jälkeen. Olin aika yllättynyt siitä, miten mukavaa oikeastaan oli " olla tekemättä mitään. " Toisaalta, noiden kahden viikon aikana mua ei oikein kiinnostanut tehdä mitään muutakaan niin ihmekös tuo. Kohta kuitenkin suuntaan pitkästä aikaa salille, kun ulkona on yllättäen taas sellanen keli, että lenkkeilystä saa vain haaveilla.
Mun viime viikkojen ehdoton voimabiisi on Kaija Koon Vapaa.
http://www.youtube.com/watch?v=f9RzME7k_kE
Erityisesti seuraavat kohdat kolahtaa aika kovaa:
" En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii. "
" En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää. "
" En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta. "
"Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."
Laitetaanpa tähän postaukseen vielä yksi kuva, joka on eiliseltä. Vietettiin Idan, Suvin ja Tanjan kanssa tyttöjen iltaa Tanjan luona kera juustojen, patongin ja viinirypäleiden. Eilen oli periaatteessa meidän neljän viimeinen yhteinen ilta, koska Ida ja Suvi lähtee huomenna takaisin Suomeen. Tuntuu, etten tajua tota faktaa täysin vieläkään vaan elän jossain pienessä kuplassani ajatellen, että kaikki jää tänne vielä kesälukukaudeksi. Enköhän mä pian kuitenkin herää tästä unesta ja tajua, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tanjan kämppiksillä näkyi eilen vielä olevan valtava kultainen joulukuusenpallo keittiön katosta roikkumassa, niin ajattelin sitten käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ottaa sitä kautta koko porukasta kuvan. Harmi, ettei ton tarkempaa kuvaa saanut otettua mut noh, ajatushan on tärkein. :)
Seuraavan kerran voisin laitella teille satunnaisesti räpsittyjä kuvia matkan varrelta kuvapostauksen muodossa, bis bald! :)
P.S. Pahoittelut, että fontit ja rivit on taas kerran vähän miten sattuu. En tosiaankaan tiedä mitä blogspotilla on taas mua vastaan, kun mikään ei mee niin kuin pitäis. :D
P.S. Pahoittelut, että fontit ja rivit on taas kerran vähän miten sattuu. En tosiaankaan tiedä mitä blogspotilla on taas mua vastaan, kun mikään ei mee niin kuin pitäis. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti