tiistai 24. tammikuuta 2012

Love is all we need

Hey ja tosi paljon terkkuja jälleen täältä Itävallasta!

Aattelin jälleen heittää jonkun vähän pienemmän bloggauksen tähän väliin. Mut siis joo, lyhyesti voisin kertoa ensin kuulumisia. Oikeestaan mun arki on aika samanlaista kuin se oli viime viikolla eli opiskelua niin paljon kuin vaan pystyy ja ehtii. Odotan pelonsekaisin tunnelmin ens viikon tenttejä, jotka siis on mun ensimmäiset täällä. Koulujuttujen lisäksi en oo saanut oikein mitään erikoisempaa aikaiseksi, ollut jotenkin niin uupunut ja väsynyt iltaisin. Ja okei, myönnetään .. Mulla on jälleen jonkinasteinen masennuskausi päällä eikä senkään takia hirveästi nappaa tehdä mitään. Pitää toivoa, että tenttien jälkeen olo mieliala alkaisi taas nousemaan ja saisi ottaa vähän ees iisimmin opintojen kanssa.

Myönnän miettineeni heti viime bloggauksen julkaisemisen jälkeen, mistä kirjoittaisin seuraavaksi. Eilen oli jo jotain inspiraation poikasta ja äsken oikeastaan välähti sitten oikein kunnolla. Seuraavat linkit liittyy jotenkin siihen, mistä aion kirjoittaa tämän postauksen! :)


Aattelin, että linkkilistaan tulee tasan muutama biisi mut mitenkäs taas kävikään. Ja sitten siihen, miten ihmeessä noi kaikki biisit voi liittyä toisiinsa jotenkin? Noh, minäpä kerron. Noista kaikista mulla tulee joku tärkeä ihminen tai tilanne mieleen tosi voimakkaasti. Kuten huomaatte, joidenkin biisien kohdalla kaivellaan jo jotain tosi vanhoja juttuja mut kummasti ne on mulla vielä muistissa. Tota listaahan voisi jatkaa vielä vaikka kuinka kauan, mutta noi kappaleet nyt tuli " ensimmäisenä " mieleen. Pakko kyl sanoa, että tosi kauan sai miettiä ennen kuin tuli yhtäkään biisiä mieleen. Elän täällä Innsbruckissa vissiin jossain omassa maailmassani, kun en enää meinaa muistaa edes mitään vanhoja juttuja. Mutta anyway, oletan, että ainakin osa ihmisistä tunnistaa " omat biisinsä " .. ainakin toivon niin. Osa noista on aivan täysin insidejuttuja, joten ei ihme, jos joidenkin taustat jää aivan mysteeriksi. Aika nostalgisia kappaleita osa noista, huhhuh. :) Vielä se mainittakoon, että osa noista on sellaisia biisejä, jotka muistuttaa mua sellaisista ihmisistä, joiden kanssa en oo enää missään tekemisissä. Toisinaan sitä alkaa miettimään niitä kappaleita kuunnellessaan, että missähän ne ihmiset mahtaa olla nykyään ja mitähän niille kuuluu.

Oon huomannut itsessäni sen, että musta tulee aina ulkomailla vieläkin syvällisempi pohdiskelija kuin mitä oon Suomessa. Viime aikoina mun pikkuruisen pään sisällä ajatukset ovat yhä useammin ajautuneet mun perheeseen ja kavereihin. Sekä perhe että kaverit on mulle supertärkeitä ja oon ikävöinyt kaikkia mun läheisiä kovasti näiden vaihtokuukausien aikana. Erityisen paljon oon kuitenkin miettinyt täällä sitä, miten paljon mun ihmissuhteet ovat näiden muutamien kuukausien aikana muuttuneet. On ollut hyvin mielenkiintoista seurata, miten sellaisista ihmisistä, jotka oli mulle tosi tärkeitä, on tullut mulle kuin täysin ventovieraita ihmisiä. Joidenkin kohdalla sen sijaan on mennyt niin, että nykyisin jutellaan paljon enemmän kuin aikaisemmin. Täähän on siis aivan normaalia ja toisaalta myöskin ymmärrettävää, koska oon kuitenkin vielä aika pitkään reissussa, mutta silti tää jaksaa mua aina ihmetyttää.

" Poissa silmistä, poissa mielestä " tai sama lause varioituna " Poissa silmistä, poissa sydämestä. " Noiden lauseiden todellisen merkityksen oon ymmärtänyt vasta viimeisen parin kuukauden aikana. Ennen ajattelin, että eihän noi pidä paikkansa sitten ollenkaan, mutta kyllähän noissa on paljonkin järkeä. Omalla kohdallani noi lauseet ei kuitenkaan täysin toteudu. Kyllä mä ainakin ajattelen lähes samalla tavalla perhettä, kavereita, sukulaisia ja muita tuttuja kuin silloin, kun asuin vielä Suomessa. Taidan olla kuitenkin niitä harvoja, joiden kohdalla noi lauseet ei aivan pidä paikkansa. Jos rehellisiä ollaan: Jos toinen ihminen on oikeasti tärkeä, niin kyllä sen ihmisen olemassaolon muistaa varsin hyvin, vaikka toinen olisi jossain Indokiinassa .. ei ihminen vaan voi oikeesti unohtua. Toisaalta, tässäkin on kyse asenteesta.

Oon saanut lukuisia kertoja Innsbruckissa ollessani kokea sen, miltä tuntuu olla " unohdettu " ihminen. Todella monta kertaa oon suureksi ilokseni saanut todeta myös sen, että kyllä ihmiset muistaa mut, vaikka oonkin syyskuun viimeisistä päivistä lähtien ollut " poissa silmistä. " Tämän bloggauksen haluankin omistaa kaikille teille, joiden kanssa yhteydenpito on säilynyt läpi näiden kuukausien. Olette mulle kaikki suunnattoman tärkeitä enkä todellakaan tiedä, mitä tekisin ilman teitä. Varsinkin viime aikoina oon saanut todella paljon voimaa jokaisesta yhteydenotosta; tuli se sitten Facebookin, Mesen, Skypen tai kännykän välityksellä. Tällä hetkellä mua ei enää haittaa se, että monet ihmissuhteet ovat kärsineet tästä mun vaihtovuodesta. Sen sijaan oon todella iloinen teistä jokaisesta, jotka saan pitää mun elämässä ja jotka jaksaa mua niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Oon syvästi pahoillani siitä, että oon aina toisinaan hankala, mutta haluan teidän kuitenkin tietävän, etten mä tahallani halua satuttaa ketään.

Tähän loppuun vielä: Kiitos kaikki rakkaat ystävät, että ootte olemassa. Ootte mulle kaikki todella tärkeitä, vaikka sen harvoin sanonkin. Ja jos mitenkään rahatilanne antaa periksi, tulkaa ihmeessä käymään. Oon todella kiitollinen teistä jokaisesta. :) Ja jos on päässyt niin käymään, ettei olla jostain syystä ainakaan hetkeen juteltu, niin muistaakaa se, että ootte mun ajatuksissa. <3

" Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota. "
" Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea "
" Die Freundschaft ist die Würze des Lebens "
" Ystävyys on elämän suola "

Love ya. 
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)