Okei, tätä aamua nyt ei tosiaankaan ainakaan mun osalta voi kuvailla sanalla erittäin hyvä, mutta ehkä tää vielä iloksi muuttuu. Heräsin puoli seitsemän pintaan puheluun Jyväskylästä. Hotellista, josta varasin itselleni pääsykokeita varten huoneen, soitettiin ja haluttiin varmistaa mun huonevaraus. Ei siinä vastaanottovirkailijalle tainnut jäädä epäselväksi, herättikö hän mut vai ei :D Totta kai hän kovin pahoitteli aikaista soittamisaikaansa ja sitä, että herätti, mutta ei se mua oikeastaan haitannut. Parempi vain, että saatiin asia hoidettua :) Tiedän toki monestakin syystä, että useat ihmiset ovat hirveän pahantuulisia, jos heille soittaa sellaiseen aikaan, että onnistuu herättämään. Itse sen sijaan vedän harvemmin tuosta syystä herneen nenään; eihän soittaja sitä välttämättä tiedä, että toinen nukkuu vielä.
Puhelun jälkeen yritin tietysti jatkaa vielä unia, mutta ei siitä mitään tullut. Nukuin koko viime yön muutenkin todella levottomasti ja näin jälleen kerran toinen toistaan kummallisempia unia. Vaikka yleensä unohdan näkemäni unet todella nopeasti, viime aikoina oon saanut muutamia kertoja miettiä, että tapahtuiko jokin asia oikeasti vai oonko nähnyt vain unta sellaisesta. Se jos mikä on outo tunne!
Oon ollut pieni hermoraunio siitä lähtien, kun sain eilen tietää, että Finnair lakkoilee jälleen kerran. Tämähän tietysti aiheuttaa mahdollisia muutoksia lähiajan reitti- ja lomalentoihin ja arvatkaa vaan, kenen pitäisi lentää Suomeen juurikin Finnairilla? Enhän mä tietenkään vielä ole toivoani menettänyt, mutta oon tässä kyl yrittänyt varautua myös pahimpaan. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, että jos mun lento perutaan, pelivaraa on onneksi useamman päivän verran.
 |
| http://mcbennett.wordpress.com/2011/10/05/qualityhunters2-by-finnair-helsinki-airport/ |
Pitäkäähän mulle peukkuja, että pääsen uhkaavasti lähestyvää pyhäpäivää pakoon suurkaupunkiin nimeltä Kankaanpää ja että kaikki menee muiltakin osin suunitelmien mukaisesti! :) Meen tästä kohta hakemaan matkalaukkuni alakerran varastosta ja alan vähitellen valmistella lähtöä. Mun elämä tuntuu olevan yhtä matkustamista; jatkuvasti oon pakkaamassa ja purkamassa kamojani. Sitä päivää odotellessa, kun päätän vihdoin ja viimein asettua aloilleni. Sellaista ei taida kuitenkaan olla odotettavissa ihan lähivuosina, ettäs tiedätte. Kerran matkustaja, aina matkustaja! :)
Koska matkafiilis on vielä hukanteillä, voinkin alkaa etsiskelemään sitä seuraavien biisien tahdissa:
See you soon! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti