lauantai 16. kesäkuuta 2012

Sitä sun tätä

Moro!

Saavuin eilen takaisin Innsbruckiin aivan mahtavan Suomen reissun jälkeen. Oli ihan huippua nähdä kavereita ja viettää laatuaikaa pitkästä aikaa. Tosin on kyllä pakko myöntää, että tuttujen naamojen ja paikkojen näkeminen tuntui suorastaan epätodelliselta lähes koko viikon ajan. Kummasti näiden kuukausien aikana kaupungista, jossa oon asunut lähes koko elämäni, oli tullut mulle yhtäkkiä aivan vieras paikka. Lohduttavaa oli kuitenkin huomata, että Jyväskylä oli aivan yhtä ihana ja kotoisa kaupunki kuin aina ennenkin. Odotan kovasti sitä päivää, kun pääsen muuttamaan Suomen kauneimpaan kaupunkiin takaisin ensi syksynä! :) 

Erittäin suuret kiitokset kaikille ihanille, joita tapasin viikon aikana. Aivan erityisen maininnan saavat kuitenkin Eekoo, Eve, Kata ja Karkki! :) Niin ja yksi karvapallo myös, jonka pehmeyttä ja sympaattista olemusta on jo nyt kova ikävä. 


Voiko suloisempaa näkyä olla?


Paluu tänne Alppien ihmemaahan jakoi mun ajatuksia koko eilisen päivän. Sain torstai-perjantai välisenä yönä nukuttua vain pari hassua tuntia + lentokoneessa ja junassa hiukan, joten pikkasen oli  huono happi. Paluu sujui sikäli kuitenkin mukavasti, että tulin tänne melkeinpä tyhjän matkalaukun kanssa. Vein mahdollisimman paljon sellaista tavaraa jo takaisin Suomeen, jota en enää näiden viimeisten kuukausien aikana välttämättä tarvitse. Matkalaukun täytteenä oli astetta kovempi kombo: lenkkarit ja hirvea kasa Elovena pikapuuropusseja. Eiköhän tolla määrällä hetken pärjää :) 

Tänä aamuna heräsin jo kahdeksan pintaan ja kieltämättä olin sekaisin kuin seinäkello. Olin kuitenkin luvannut lähteä yhden ranskalaisen vaihtarin kanssa vaeltamaan, joten ei siinä auttanut muu kuin repiä itsensä sängystä ylös ja kerätä itsensä. Mukaan lähti myös yksi saksalainen vaihtari, johon tutustuin vasta tänään. Onneksi seura oli kohdillaan, muuten kolmen tunnin vaellus olisi ollut yhtä tuskaa. Viime aikojen yöunet ja hapottavat reidet yhdistettynä helteiseen keliin vaikeuttivat kahden tunnin paikoin jyrkkääkin kipuamista, mutta mun tahdonvoima ei oo hävinnyt mihinkään ja selvitin tieni ylös voittajana. 

Näkymä ylhäällä oli melkoinen: 




Sillä aikaa kun pojat, jotka molemmat opiskelee yliopistossa maantiedettä, keksivät jos jonkinlaista puhuttavaa kaikesta näkemästään, ite vain ihmettelin. Ei tosiaankaan käynyt mielessä, että ylhäällä odottaisi tällainen näky. Veti kyl kaikin puolin aivan sanattomaksi, hyvällä tavalla ehdottomasti! :) 

Meidän määränpää oli tällainen pieni järvi, joka muistuttaa muodoltaan hiukan sydäntä. Poikien mielestä tyttöystävä pitäisi joskus viedä tonne juurikin tuon järven muodon takia. Mikäs siinä, ihan romanttista :D 




Suorastaan henkevien keskustelujen jälkeen kiivettiin vielä hiukan ylöspäin lounastamaan + ottamaan kuvia, jotka saan käsiini ennemmin tai myöhemmin. 

Nautinnollisen chillaus- / levähdystauon jälkeen suunta olikin sitten alaspäin. Reitti alas oli kyl paljon hurjempi kuin osasin kuvitella. Vauhtia siis riitti, mutta vaarallisilta tilanteilta onneksi vältyttiin :) Matkalla nähtiin lukuisia lehmiä, jotka aiheuttivat varsin mielenkiintoisia reaktioita; ranskalainen vaihtari oli niistä aivan innoissaan, saksalainen taas kiersi ne vapaana löntystelleet otukset kaukaa. Loppumatkasta eksyttiin alkuperäiseltä reitiltä, mutta päästiin kaikki kuitenkin ehjin nahoin takaisin alas. 



No mutta puolukkahan se siinä




Tim edellä, muut jossain kaukana perässä! 

Miten musta tuntuu, että näitä lehmiä on kuvattu muutaman kerran aikaisemminkin? What a pose tolla yhdellä! 

Tämän illan ajattelin vielä ottaa rennosti, mutta huomenna onkin sitten pakko aloittaa tuleviin tentteihin pänttääminen. Saa nähdä mitä tulee, kun ulkona on niin kesä kuin olla vain voi. Toisaalta tää pänttäämisputki on mulle suunnattoman hyvä juttu, sillä onnistuin kas yllättäen taas kärtsäämään astetta taidokkaammin. Mitä tällainen amatööriauringonottaja tekisikään ilman after sun-voidetta! :)

Loppuun vielä pätkä, jota oon fiilistellyt jo muutaman kerran tänään. Tänä vuonna kun Jukolan menin missaamaan niin pakkohan sitä on jollain tavalla olla hengessä mukana :)



Palaillaan taas! :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti