Pikapostausta tämän viikon uusista kokemuksista ja kommelluksista.
Keskiviikon pyhitin tosiaan auringonpalvonnalle Baggerseen rannalla. (kuvia laitan myöhemmin) Koska oon äärimmäisen huono ja kärsimätön makoilemaan auringossa, täytyy olla erittäinkin kiitollinen siitä, että väri tarttuu suhteellisen helposti. (jopa se paloauton punainen) Koska Baggersee on aivan toisella puolella kaupunkia, ehdin käväistä kotimatkalla vaikka missä. Keskiviikon kohokohtiin kuuluivat poskipään punoituksen lisäksi Ikean lihapullat sekä virolaiset rokkarit. Päivä oli siis kaikin puolin onnistunut ja juurikin sellainen laiskottelupäivä, joista vielä toistaiseksi ymmärrän kohtalaisen vähän.
Torstai vierähti nopeasti, sillä sain juosta koko iltapäivän tukka putkella ympäri keskustaa. Kotiin sain myös tulla melkoisella vauhdilla, sillä alkuillasta sain vieraakseni vuokranantajani sekä tulevan alivuokralaisen. Koska se oli mun homma etsiä uusi vuokralainen, vuokranantaja halusi tavata uuden vuokralaisen ennen kuin nimiä laitettiin mihinkään papereihin. Onnekseni sain todeta, että elämäni itävaltalaisena kiinteistönvälittäjänä oli tuottanut tulosta ja kaikki olivat ainakin vielä silloin tyytyväisiä tilanteeseen. Niin kuin oon tämän vajaan vuoden aikana saanut Innsbruckissa todeta, tässä maassa ei mikään mene suunnitelmien mukaan. Silloin, kun tuleva alivuokralainen kävi katsomassa tätä asuntoa, tein selväksi, että pyrin etsimään tähän sellaisen ihmisen, joka ostaa myös kaikki mun huonekalut + muun, mitä oon tänne ostanut. Asian piti olla aivan selvä ja naurettavan alhaiseksi asettamani hinta kuulosti myös vuokralaisen korvaan ihan hyvältä. Niinhän siinä sitten eilen kävi, että tämä südtirolilainen tyttö ilmoitti, ettei meidän diili enää olekaan hänen mielestään hyvä; 350 euroa huonekaluista ja kaikesta muusta (matot, verhot, pesukone, mikro, vedenkeitin, astiat, ruokailuvälineet, kattilat ja paistinpannu, peitot, tyynyt, pussilakana x 3, aluslakana x 2, vieraspatja) kun oli kuulemma liian paljon. Vuokranantaja kuuli osan tästä keskustelusta ja koska selvästi osasi lukea sen suunnattoman suuren kiukun mun kasvoilta, ymmärsi luimaista pakoon ja äkkiä. Onneksi pidin pääni kuitenkin kylmänä siihen asti, kun vuokralainenkin löi oven perässään kiinni. Jos en olisi puhunut isäni kanssa Skypessä heti tapahtuneen jälkeen, päivä olisi ollut niin pilalla tuon episodin takia, jossa mun hyväsydämisyyttä käytettiin taas kerran hyväksi. Kiitos vain maailman parhaalle iskälle, että sai mun sisäisen kiehunnan laskemaan. Viimeistään pitkä lenkki sateessa auttoi selvittämään pään.
Eilen (perjantaina) mun piti tehdä kaikenlaista, mutta jotenkin laiskotti siihen malliin, että päätin vain tyytyä katselemaan koneelta telkkarisarjoja. Alkuillasta käytiin tadžikistanilaisen vaihtarin Nigoran kanssa lenkillä hirveässä rankkasateessa. Myönnän kyllä muutaman kerran epäröineeni, kun Nigora ehdotti muutama päivä sitten yhteislenkkiä. Vaikka urheilu on käytännössä aina ollut se mun oma ns. henkireikä, päätin antaa muutokselle mahdollisuuden. Aluksi taisi molemmilla olla sellainen fiilis, ettei kulje sitten yhtään, mutta lopulta kaikki menikin ihan mukavasti .. mulla ainakin. Nigoralla sen sijaan oli varmaan aavistuksen heikko happi, koska urheilu ja Ramadan ei tosiaankaan oo mikään paras mahdollinen kombo. Siinä missä se sade oli pitkään tosi virkistävä ilmiö, loppumatkasta ne monet vesipisarat alkoi tuntua silmissä aika ikävästi. Kiva oli pitkästä aikaa kuitenkin huomata, että juoksu rullasi edes hiukan :) Ja mikä oli myös mukava huomata, oli se, että kyl tän saksan kanssa pystyy ihan hyvin jo kommunikoimaan ilman mitään sen suurempia kielioppijärkeilyjä. Siinä mielessä siis Nigoran kanssa on myös hyvä olla kontaktissa, koska hän ei puhu englantia muutamaa sanaa enempää.
Tulipahan tylsä postaus tällä kertaa, kun kuvat puuttuu, mutta lupaan jatkossa laittaa niitäkin tänne esille. Nyt unille, pysykäähän linjoilla! :)
Otsikko: Pariisin Kevät-Kesäyö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti