Tässä kun vaihdon loppu alkaa uhkaavasti lähestyä, huomaa miettivänsä aivan pöhköjä juttuja. Eilen huomasin ensimmäisen kerran miettiväni sitä, että miten ihmeessä totun taas pitkän tauon jälkeen elämään Suomessa ja sopeudunko ollenkaan. Hei c'mon, miten tyhmää järkeilyä! Mutta tässä se nähdään, että 10 kuukautta on kuitenkin sen veran pitkä aika, että omasta kodista vieraantuu sen verran, että sopeutuminen vie oman aikansa.
Koska kontaktit Suomeen on olleet koko vuoden ajan vähän niin ja näin, odotin kauhulla kesäkuun visiittiä. Muistan sanoneeni useitakin kertoja ääneen, miten mua pelottaa, ettei mulla ole Suomessa kavereita enää. Ihan samat tutut naamat siellä oli kuin aina ennenkin joten no panic. Mutta kaikesta huolimatta ajatus siitä, että kohta niitä ihmisiä näkee huomattavasti useammin, tuntuu jotenkin hassulta. Paluu tuttuihin ympyröihin herättää aika ristiriitaisia fiiliksiä.
Mutjoo, jatkan tätä sunnuntaita vaihtoraporttien ja The Hillsin parissa. Bis bald! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti