Normaalia pidemmän bloggaustauon jälkeen kirjoittelen kuulumisia taas tänne bittiavaruuteen. Tiedän, että täällä blogissa on ollut viime aikoina kummallisen hiljaista ja kaikelle sille on syynsä. Sen jälkeen, kun huhtikuun ensimmäisinä päivinä istuin ensimmäisen kerran pääsykoekirjani kanssa yliopiston kirjastoon lukemaan, pänttäys on vienyt tosi paljon aikaa. Pääsykoeurakan jälkeen sain muutaman päivän verran hengähtää, mutta vielä ei tosiaankaan ollut homma pulkassa: Vuorossa oli vaihtoyliopiston tentit. Motivaatio oli hyvinkin lähellä nollaa; Ulkona oli helteistä ja aurinkoista. Koko kaupungin yllä leijui varsin kesäinen ja rento tunnelma. Ja mitä mä teinkään? Istuin kotona neljän seinän sisällä verhot kiinni ja luin. Viime viikon aikana en esimerkiksi paljon muuta tehnytkään kuin yritin (siis yritin) päntätä päähäni milloin kielitiedettä, milloin kirjallisuutta, milloin nippelitietoa maailman kielistä. Tenttisuma aiheutti mulle sen verran ahdistusta, että menetin monet yöt stressaamisen takia.
Kun tänä aamuna heräsin ja tiedostin, että iltapäivällä on viimeinen tenti, johon en ollut tosiaankaan valmistautunut niin hyvin kuin olisi pitänyt, ilo ei tosiaan ollut ylimmillään. Edes tieto tentin jälkeen alkavasta lomasta ei jaksanut piristää. Pienen valonpilkahduksen aamuun toi kuitenkin tieto siitä, että sain mahdottomalta tuntuneen kirjallisuuden tentin läpi. Tuon ilouutisen voimalla jaksoin raahautua yliopistolle tekemään viimeistä lottoriviä. Harmi vain, että tuolla numerosarjalla ei taatusti mitään jättipottia voiteta! :D
Tentin jälkeen olo oli kaikin puolin tyhjä. "Mitäs sitä sitten?" oli ensimmäinen ajatus, "Eikö mun tosiaan tarvi enää lukea mihinkään tenttiin enää?" Kauan odotettu vapaus oli vihdoin koittanut, itse en vain meinannut uskoa sitä todeksi.
Kotiin tultuani istahdin koneelle ja tarkistin sähköpostini. Laitoin tähän Innsbruckin asuntoon uuden vuokralaisen hakuun viikonloppuna ja meilejä asuntoon liittyen oli tullut ilahduttavan monta. Vieläkään mikään ei oikein tuntunut miltään. Suurin yllätys oli vielä tulematta ja se todella käänsi mun päivän aivan päälaelleen.
Olin jo viime viikolla seurannut Facebookista ihmisten iloisia päivityksiä uusista opiskelupaikoista. Tänä aamuna tarkistin Yliopistohaun sivua jatkuvasti, josko sinne olisi tullut jotain tietoa omasta kohtalostani, tuloksetta. Iltapäivällä päätin kuitenkin vilkaista sivua vielä viimeisen kerran ja sieltähän se ylläri sitten tuli: Jyväskylän Yliopisto - hyväksytty. Vaikken osaakaan kiljua, sain sentään aikaiseksi pienen vinkaisun, jonka voisi jopa laskea pieneksi kiljahdukseksi. Heti ensimmäisenä soitin Suomeen ja kerroin ilouutiset. Hyvä jos sain sanottua edes asiani, olin jotenkin niin shokissa ja suorastaan tärisin. En ole vieläkään sisäistänyt sitä tosiasiaa, että mun elämä germanistina alkaa vedellä viimeisiään, mutta kaipa tähän aikanaan tottuu. Kiitos teille ihanat germanistisienet näistä kahdesta vuodesta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti